Syksyn viimeiset silkit.

Tuossa aikaisemmin kesällä pohdin silkin värjäämistä mustaksi luonnonväreillä ja sain tarjouksen: kokeile tuoreita saksanpähkinöitä. Niillähän saa villalangasta ruskeaa, onnekkaat punaruskeaa. Me käytämme kuivattuja kuoria, mutta kas kun ystävälläni Visbyssä on pihassa suuren suuri saksanpähkinäpuu. Niin sitten Visbyn unelmaloman tuliaisina oli vajaa muovikassillinen vastapoimittuja saksanpähkinöitä.
Ne ovat vihreitä ja melko pehmeitä tuoreina ja värjäämistä varten ne pitää mädättää, minua neuvottiin.
Siispä seisotin niitä talomme eteisessä muovikassiin suljettuna parisen kuukautta.
Ne pitää murskata, neuvottiin.
Millä ... no hypin kassin päällä. Hyvin murskaantuivat. Kippasin sisällön pataan: mustaa mönjää.
Keitä pitkään, neuvottiin.
Keitin monta monta tuntia. Jätin liemen vielä seisomaan pariksi päiväksi.
Esipuretin silkin. Siivilöin väriliemen ja se oli mustista mustinta. Se oli mustetta mustempaa. Näytti hyvältä.
Annoin olla liemessä pitkään. En kuumentanut paljoa, ettei silkki menetä kiiltoaa. Jäähdytin. Nostin langat liemestä. Valkoinen villalanka, jonka laitoin vertailuksi mukaan, oli mustaa. Silkki oli mustahkoa. Lisäsin rautaa ja annoin vaikuttaa reilut viisi minuuttia, jotta rauta ei haurastuttaisi silkkiä. Ja se lanka oli mustaa.
Annoin kuivua hetken, mutta sitten tuli jo kiire huuhtoa, koska se rauta oli langassa edelleen.
Sinne menivät mustat kylpyhuoneen lavuaariin. Ja kun lanka kuivui, en voinut kuin nauraa kippurassa. Soitin Utalle, joka siis aikoinaan haastoi minut värjäämään itselleen silkkiä mustaksi että "oletko aina halunnut kansakoulun ruokalan kastikkeen väristä lankaa... täältä tulee".
Samalla kertaa kokeilin myös pihan kultapiiskuja. Nätti keltainen. Kuparilla olisi saanut hempeän vihreää.
Jätin vähän kastikkeenharmaata silkkiä muistuttamaan hauskasta kokeilusta ja loput ylivärjäsin sipulinkuorilla vihertäviksi. Aloituskuvassa siis vasemmalta lukien kultapiisku, saksanpähkinä raudalla + sipuli ja oikealla saksanpähkinä raudalla.

No, ainakin se näytti luvaavalta!
Villalangasta tuli platku harmaa, aivan kuten silkistäkin. Se kävi myös sipulikylvyssä ja on nyt kelvollinen oliivinvihreä.

Kokenillikokeiluja

Olen pidemmän aikaa halunnut kokeilla ph:n sekä kuparivihtrillin vaikutusta kokenilliin suhteellisen tarkasti hallituissa olosuhteissa. Jaoin 50g kokenillijauhetta viiteen yhtä suureen osaan ja laitoin kaikkiin yhtä paljon vettä. Yön yli liottuaan kiehutin liemiä tunnin ja hieman jäähdytettyäni lisäsin kaikkiin tarvittavan määrän alunaa 30g:lle silkkilankaa/liemi. Olen havainnut että aluna kääntää ph:ta happamaan, joten aloitin ph:n säätämisen vasta sen lisäämisen jälkeen. Ph:n nostamiseen käytin kidesoodaa.

1. liemi: ph 5

2. liemi: ph 7

3. liemi: ph 9

4. liemi: ph 5 + kuparivihtrilli

5. liemi: ph 9 + kuparivihtrilli

Silkkejä värjäsin tunnin n. 60-70 asteessa ja ne saivat jäädä jäähtymään yön yli. 

Värit ovat samassa järjestyksessä kuin liemetkin. Tuollaista violettia en muista ennen saaneeni kokenillilla edes villalankaan. Olen kuullut että happamassa kokenillista pitäisi tulla punaisempaa ja emäksisessä violetimpaa. Tästä kokeilusta en tuollaisia tuloksia saanut vaikka miten päin kääntelisi. Ph:n nosto ainakin tässä tapauksessa näytti vaikuttavan lähinnä värin tarttumiseen lankaan. Mitä korkeampia ph sitä enemmän väriä irtosi huuhtelussa ja lisäksi emäksinen liemi näytti paljon punaisemmalta, kun taas hapan oli violetimpaa. Ensimmäisen ja neljännen välillä ei näytä olevan juurikaan havaittavaa värieroa, viides sen sijaan on selvästi liila eli ainakin kuparilla siis saa kokenillista violettia.

Seuraavana päivänä laitoin samoihin liemiin kuhunkin 135g villalankaa (kuutta eri merkkiä). Normaali suositus on 10g kokenillia/100g lankaa eli tässä on vähän enemmän ja vielä tavallaan jälkiväriin, vaikka silkit tuskin verottivat väriä kovin paljoa. Alunan lisäämisen jälkeen ph:t piti taas tarkistaa. Kuvat ovat taas samassa järjestyksessä kuin liemet ja langatkin merkeittäin kaikissa samassa järjestyksessä, jos ne jotakuta kiinnostavat. Tässä käyttämäni langat:

1. Valkoinen Novita bambino (todella valkaistua, värjäytyy todella hyvin)

2. Rheuma Thermal Wolle, valkoinen paitsi yksi beige

3. Luonnonvalkoinen Veera raakalanka

4. Vaaleanharmaa Veera

5. Teetee Kamena, valkoinen, harmaa, beige (värjäytyy huonosti)

6. Drops Alaska, valkoinen paitsi yksi harmaa

Ensimmäisestä liemestä (hapan) tuli hieman fuksiaan vivahtavaa pinkkiä ja vaaleanpunaista. Harmaalle pohjalle saa violettia.

 

Toisesta liemestä (ph 7) tuli pinkkiä ja vaaleanpunaista. Harmaaseen Kamenaan ei juurikaan jäänyt havaittavaa väriä.

 

Kolmannesta liemestä (ph 9) tuli taas astetta haaleampaa vaaleanpunaista. Rheuman ja Kamenan pohjaväri beige. Kamenassa ei taaskaan juuri havaittavaa väriä. Vaaleanharmaassa Alaskassa on havaittavissa aavistus liilaa.

Neljännestä liemestä (hapan, kupari) tuli violettia ja liilaa.

Viidennestä liemestä (ph n. 7 (en viitsinyt enää nostaa sitä yhdeksään) ja kupari) tuli Bambinoon ja Rheumaan violetinharmaa ja loppuihin vihertävänharmaa, joka lienee peräisin kuparista. Kokenillista ei viimeisimmissä ole enää havaintoakaan.

Käytin Turun vesijohtovettä mikä ei kuulemma ole parhaimpia värjäykseen. Kerrostalossa tuo sadeveden kerääminen on kuitenkin hieman haastavaa. Lankojen huuhteluun en käyttänyt etikkaa, jotta se ei vaikuttaisi lopulliseen väriin. Huuhtelin ne miedolla saippuavedellä.

Tällä perusteella taidan jatkossa pitää kokenilliliemeni happamina. Tuo vaaleanpunainen alkaa minulle jo riittää. Yhdistin 1-3 liemen sekä 4-5 liemen ja jätin odottamaan jälkivärjäystä. Taannoin sain jonkin aikaa säilytetystä kokenillijälkiliemestä täydellisen punaista ilman mitään vaaleanpunaiseen viittaavaa. Ajattelin nyt siis vielä kokeilla olisiko kokenillissa kenties joku punaisempi sävy mikä liukenee vasta pidemmällä liotuksella. Palannen tuloksiin myöhemmin.

Yhdenlainen resepti morsinkovärjäykseen

Liittyen aiempaan postaukseeni morsinkovärjäyksesta, toivomuksesta tässä tarkempi resepti miten nuo värit saatiin.

600g tuoreita morsingonlehtiä silputaan mahdollisimman pieniksi palasiksi. 3l kiehuvaa vettä kaadetaan lehtien päälle ja annetaan uuttua puoli tuntia, jonka jälkeen lehdet siivilöidään pois. (Lehdistä saa vielä keittovärjäyksellä punertavaa).

Liemen ph nostetaan kidesoodan avulla 10:n, jonka jälkeen lientä hapetetaan joko vispaamalla tai kaatamalla astiasta toiseen, kunnes vaahto ei enää muutu siniseksi (n. 10min).

Liemi pelkistetään lisäämällä 2rkl natriumditioniittia. Seisotetaan 40min, jonka jälkeen värjättävä lanka tms. lisätään liemeen. Lankaa liikutellaan liemessä ensimmäiset 10min ja jätetään sitten vielä 20min:ksi liemeen. Lanka nostetaan liemestä, puristellaan kuivaksi ja annetaan hapettua 30min. Jos väri on toivottava, lanka huuhdellaan ja viimeiseen huuhteluveteen lisätään etikkaa. Jos väriä halutaan tummentaa, voidaan lanka hapettumisen jälkeen palauttaa liemeen ja suorittaa samat toimenpiteet uudelleen.

Yllätys morsinkopadasta

Viime viikolla värjäsimme koulussa syksyn viimeisimmillä morsingoilla. Pelkistämiseen käytimme natriumditioniittia. Tarkemmin värjäysprosessista voi lukea vaikka täältä, en kerro siitä tässä enempää. 

Tavoitteena oli saada tummansinistä ja sitä saatiinkin. Vasemmanpuoleinen vyyhti on ensimmäisestä kastosta, kaksi keskimmäistä toisesta ja oikeapuoleinen kolmannesta ja neljännestä, se kävi siis padassa kaksi kertaa. Kaksi oikeanpuoleista ovat minun vyyhtejäni.

Ja tuosta viimeisestä vyyhdistä minulla onkin tarina kerrottavana. Juuri padasta nostettunahan lanka on vihertävää ja muuttuu sitten ensin ihanan turkoosiksi ennen kuin se hapettuu kunnolla siniseksi. Oletteko koskaan miettineet miten sen ihanan turkoosin saisi säilytettyä? Voisiko hapettumisen keskeyttää? No tuota, ei, ei sitä voi, mutta koska ihminen on tyhmä ja hidas niin jotain muuta sitten sainkin aikaiseksi.

Kyllähän hapettumisen voi hetkeksi keskeyttää vaikkapa upottamalla langan veteen. Ensin jonkin aikaa asiaa harkittuani lopulta tein sen ja saman tien tajusin miten siinä tapahtuu. Se sininen väri  mikä ei ole vielä hapettunut = siis muuttunut veteen liukenemattomaksi, liukenee langasta pois siihen veteen… Tyhmä ja hidas itsestään selvien asioiden suhteen… No meni jo, pesin langan normaalisti ja laitoin kuivumaan. Siinä vaiheessa lanka oli vielä tuollaista aavistuksen turkoosiin vivahtavaa vaaleansinistä. Jälkeenpäin sanoisin, ettei se ollut tuolloin vielä kunnolla hapettunut.

Jätin langat kuivumaan ja pari päivää myöhemmin minua odottikin yllätys. Vaalein lanka oli muuttunut… liilaksi?!? Alun epäuskoisen kauhistelun ja ihastelun jälkeen päässäni on muotoutunut kenties looginen selitys. Opettajani on kerran saanut morsingosta vastaavanlaista liilaa käytettyään yhden hallayön kokeneita morsingonlehtiä. Morsingon sininen väri ei kestä pakkasta vaan hajoaa pois. Yksi yö ei kuitenkaan ollut riittänyt ihan kaiken värin hajottamiseen.

Mitä tällä kertaa sitten tapahtui, pakkasellahan ei ollut osuutta asiaan. Morsingonlehdet sisältävät myös punaista väriainetta. Kun sininen väri on uutettu lehdistä kyyppivärjäystä varten, ne voidaan vielä käyttää keittovärjäyksessä ja tuloksena on vaaleanpunainen. Kun vertaa toisiinsa puhtaalla indigolla ja tuoreella morsingolla värjättyä lankaa, on jälkimmäinen aivan aavistuksen violettiin vivahtava. Ilmeisesti siis myös punainen väri kiinnittyy lankaan kyyppivärjäyksessä, se vain jää enimmäkseen sinisen alle. Koska tyhmyyttäni huuhtelin langasta pois ison osan sinistä väriä, tuli punainen väri näkyviin ja yhdessä jäljelle jääneen sinisen kanssa muodosti vaalean liilan. Tosin sitä en osaa sanoa miksi lanka kuivumaan laitettaessa näytti vielä siniseltä. 

Vasemmalla ”epäonnistunut” yllätysväri. Keskimmäinen toisesta kastosta ja oikealla vertailun vuoksi melko vastaava väri puhtaalla indigolla värjättynä. Ero ei ole suuri, mutta indigolanka on puhtaamman sininen. 

Ps. Tuolla linkissä mistä tarkempi reseptikin löytyy, kysytään miten morsinkoa voisi säilöä. Sininen värihän katoaa pakastettaessa ja kuivatettaessa. Morsinkoa voidaan fermentoida, jolloin osa sinisestä väristä säilyy, ei tosin kaikki. Sellaisena sitä on ilmeisesti keskiajalla kaupattu. Tai sitten sininen väri voidaan muuttaa pigmenttijauheeksi. Valitettavasti en osaa tähän hätään neuvoa tarkemmin miten kumpikaan noista onnistuu, mutta ilmeisesti fermentointia käytetään myös ruoka-aineiden säilömiseen, joten siihen voisi ohje löytyä helpostikin. Tuon pigmenttijauheen tekemisestä opettajani on luvannut antaa minulle kirjallista materiaalia jossain kohtaa. Voinen siis palata asiaan myöhemmin…

 

Samettikukkaylläri

En juurikaan ehtinyt värjäilemään loppukesästä, mutta iloinen pakko alkoi kun kurkistin pakastimeen. Pakko tyhjentää! Ensiksi mäkeen lensi supikoira kun sillä ei voine värjätä, kaksi oravaa nyljettiin ja lopulta esiin kaivettiin iso säkki viimevuotisia sieniä. Ne ovat nyt sulamassa, tai muhimassa. Tällä välin pistin keittoon ison ämpärillisen samettikukkia (punaisia) ja peehoota vitkutin kunnes se vakiintui jonnekin seiskaan. Alunaa ja viinikiveä tavalliset määrät ja kahta eri seiskaveikkaa, harmaata ja luonnonvalkoista. Liemi on ihanan ruusunpunaista aluksi mutta mitäkummaa, siitähän tulee vihreää! Saa nähdä onko se oikeasti keltainen, mutta toistaiseksi hekumoin ajatuksella sammallangoista :)

edit. Keitos on nyt 60 astetta ja ph onkin plopsahtanut jostain syystä neloseen! Jännittävää!

Valmiit langat. Olisko ph nelonen asialla?

Kiitos tunnustuksesta!

Pyhä Lyyti on saanut tuollaisen I love your blog - tunnustuksen :D
Se on tullut osoitteesta Kästyöimmeisen tekeleet
Kiitos tunnustuksesta!

Meidän pitäisi jakaa tätä eteenpäin...Olisiko ehdotuksia, kenelle voisimme antaa itse tunnustusta?
Kommentoikaa.

Noloja tuloksia. Yarns of shame.

Punainen kangas on värjätty kahdesti ja vihreä neljästi: ensin se oli keltainen, sitten dippasin sen kotipihan morsingolla ja pihkura soikoon, vielä kaksi kastoa indigossa ni jo alkoi olla tarpeeksi sinivihreä. Kuivuessaan molemmat vaalenivat juuri sopiviksi. Mutta...

Red fabric is dyed twice and the green four times. It was first yellow, then dipped in woad from my garden and then twice in indigo, to get deep green. They are wet in the picture and now when dry, they are just perfect. But...

Olen värjännyt koko kesän. Minulla on kilokaupalla mielettömän upeita lankoja, niin silkkiä kuin villaakin.

Tuossa surkeassa pikkukuvassa näkyy osa ... totta kai tuhosin alkuperäisen ennen kuin älysin tarvitsevani sitä täällä. Kaappasin tuon Facebookin albumista ja se tuli noin postimerkin kokoisena. Mutta siitä pääsee jyvälle.
Postimerkissä on siis vain yhden viikon tulokset.

I have dyed this whole summet. I have many kilos of wonderful coloured wool yarns and I have had real fun with silk project.
On that misourable little picture there are results of one single week. I had to take that from Facebook because I deleted the original. But you can see my results.

No, pikkurilli meni ja sen mukana käsi. Nyt eivät enää riitä lankakilot. Nyt pitää värjätä kankaita ja tietysti kolme metriä kerralla. Miten vähempi muka voisi riittää?

Well, now nothing is enough. Now I have moved to fabrics and of course I have to do them in 3 meter pieces.

Onnistuneita tuloksia on mahtava esitellä.
Mutta on oltava myös rehellinen itselleen ja muille.
Osaan myös epäonnistua.
Älkää laittako tummanpunaista punapuulankaa krapin jälkiliemeen. Sillä saa ruskeaa.
Pinkki ei muutu kauniiksi kun sen kastaa morsinkoon.
Sininen ei taitu tippaakaan lilaan, jos sen jälkikylvettää krapissa.
Aviomies-parka. Hän saa talven aikana maan rumimmat neulakinnassukat. Tai parit.

I like showing the good results like everybody else. But I need to be honest. I can also fail.
Do not put youd dark red yarn to a madder. You get brown.
Pink does not become purple in woad.
Blue does not become purple on madder.
Poor husband. He is going to have to ugliest nalbinded socks ever. Or more.

Nolot lankani, entiset kirkkaat ja puhtaan väriset.
My yarns of shame. Ex-beautiful coloured.

Hapanimelää sinipuuta

Värjäsimme keväällä sinipuulla pienen annoksen ja saimmekin ihan kaunista hieman harmaaseen taittuvaa violettia ja lilaa. Koska sinipuu on herkkä happamuuden vaihteluille, päätimme, että seuraavan kerran kun isommin värjäilemme, kokeillaan hapanta ja emästä lientä. Viime viikonloppuna puolen tusinaa innostunutta värjäriä kokoontui pihaamme ja monen muun värin ohessa teimme sinipuutestausta. Happamen ja emäksen lisäksi kokeilimme rautapuretusta mustan toivossa. Kaikki langat oli esipuretettu alunalla ja viinikivellä.

Vaikka jo edellisellä kerralla huomattiin, että pieni määrä sinipuuta riittää pitkälle, päätimme roiskaista pataan kaiken käytettävissä olevan väriaineen, 100 grammaa sinipuulastuja ja 15 grammaa sinipuusta tehtyä väritiivistettä. Öyheet olivat liossa yön yli (tiiviste sitä ei olisi kaivannut) ja aamulla keittelin lientä nostaen lämmön noin kolme kertaa 70 asteeseen ja antaen välillä hieman jäähtyä.

Otin liemestä n. 2-2,5 litraa pieneen kattilaan ja pistin siihen 50 g villaa ja 50 g silkkiä. Langat ehtivät liota liemessä noin varttitunnin, ennen kuin muistin pistää levyn päälle. Yritin pitää sekä tämän että muutkin liemet korkeintaan 70 asteessa, mutta pienen kattilan lämpötila nousi niin nopeasti, että se käväisi 75 asteessa pari kertaa. Lientä keiteltiin ensin noin puoli tuntia, lisättiin rautavitrilliä 3 prosenttia lankojen kuivapainosta ja keiteltiin vielä vartti. Tuloksena oli hyvin tumma violetti. Silkkilangasta tuli yllättäen tummempi kuin villalangasta. Ennen huuhtelua ajattelin, että siitä tulisi mustaa, mutta väri vaaleni aavistuksen. Syynä saattaa olla, että se oli kermanvaaleaa lähdössä, kun villa taas oli valkoista. Voi myös olla, että mustaa olisi saatu pitemmällä rautapuretuksella ja ehkä jättämällä alunapuretus pois. Myöhemmin pistin silkkilangan vielä punaiseen krappivoittoiseen liemeen kunnon mustan toivossa, mutta valitettavasti osa sinipuusta liukeni liemeen ja tuloksena oli epätasaista tumman suklaan ruskeaa. Suunnitelmissa on dipata se indigoon tai morsinkoon seuraavan kerran kun jompaakumpaa on tarjolla.

Seuraavaksi otettiin lopusta sinipuuliemestä puolet, noin kolme litraa ja puolet siinä olevista sinipuulastuista. Liemeen lisättiin vettä, niin että 10-litrainen kattila täyttyi sopivasti. Liemeen lisättiin reilusti etikkaa, niin että pH oli neljän kieppeillä. Liemessä keiteltiin 150 g villalankaa noin 45 minuuttia ja annettiin lankojen jäähtyä liemessä. Tuloksena oli hyvin tummaa violettia, lähes yhtä tummaa kuin rautapuretetusta padasta. Huuhtelin langat huolellisesti yrittäen säilyttää happamuuden etikkaa joka huuhteluveteen lisäämällä. Liemellä saatiin värjättyä vielä kaksi jälkiväripadallista lankoja ja yksi kangasta. Ensimmäisestä jälkiväristä tuli lähes yhtä tummaa lankaa kuin alkuperäisestä keitosta. Toisen jälkivärin kankaastakin tuli vielä kauniin kanervanpunaista, vaikka liemi oli jälkivärjäysten aikaan jo kutakuinkin neutraalia ja huuhtelu tehtiin neutraalilla vedellä.

Kolmas liemi tehtiin emäksiseksi soodakiteillä, pH oli noin 10. Sitä keiteltiin taas 65–70 asteessa 45 minuuttia ja annettiin lankojen, 150 g villaa, jäähtyä liemessään. Huuhtelu tehtiin neutraalilla vedellä, koska soodan liottaminen joka huuhteluveteen tuntui aika työläältä. Väri pysyi kuitenkin alkuperäisenä musteensinisenä. Ensimmäisen jälkivärjäyksen aikaan liemen pH oli n 7-8, liki neutraali siis, mutta silti liemestä keitetyt pari jälkiväriä olivat selvästi sinisempiä kuin happaman liemen jälkivärit. Väriä liemessä oli tämän jälkeenkin, mutta se kaadettiin johonkin muuhun liemeen, jota halusimme sävyttää.

Synopsis: We dyed with logwood and tried if we could get different shades out of it using acid and alkaline. Acid gave more purple shades and alkaline ink blue. We also made test with iron and result was very dark purple.

Tässä ensimmäisten värjäyspatojen langat ryhmäkuvassa, vasemmalta emäksisessä liemessä keitetty, rautapuretettu ja happamassa liemessä värjätty. From the left: alkaline, iron and acid.

Kuvassa lisää violetteja sävyjä muitten viikonlopun lankojen kanssa. More shades of logwood with another yarns dyed at last weekend.

 Oho, kuva on vähän kallellaan... Oops, the pic...

Pietaryrtillä keltaista ja vihreää

Pietaryrtti kukkii juuri kauneimmillaan ja nyt onkin hyvä aika käyttää sitä värjäämiseen. Olen laittanut pataan sekaisin niin varret, lehdet kuin kukatkin. Joidenkin ohjeiden mukaan kukat kannattaisi erotella huolellisesti ja kuivattaa, jolloin niistä saa vielä voimakkaampaa keltaista, mutta en oikeastaan ole varma haluaisinko edes sen voimakkaampaa keltaista kuin mitä koko kasvista olen saanut. En siis viitsisi nähdä vaivaa kukkien erotteluun, kun ilmankin saa todella ärtsyn värin.

Kun tuota kuparivihtrilliä tuli talvella hankittua kokonainen kilo niin ajattelin, että sitä voisi kokeilla muihinkin liemiin kuin lupiiniin, jota varten sitä hankin. Pietaryrtistä tulee jo valmiiksi hieman vihertävään vivahtava kylmä keltainen. Pietaryrtin kanssa kupari ei kuitenkaan antanut kovin kummoista vihreää. Väri näyttää jopa hieman haaleammalta kuin keltainen ja harmaalla pohjalla eroa tuskin huomaa. 

 

400g pietaryrttiä

170g villalankaa

17g alunaa

Kahdessa vasemmanpuoleisessa vyyhdissä pohjavärinä harmaa

 

400g pietaryrttiä

170g villalankaa

17g alunaa

9g kuparivihtrilliä

Kahdessa vasemmanpuoleisessa vyyhdissä pohjavärinä harmaa

Vasemmanpuoleisten resepti:

400g pietaryrttiä

45g silkkilankaa

9g alunaa

5g kuparivihtrilliä

Oikeanpuoleiset muuten samalla reseptillä, mutta ilman kuparia.

Minulla oli 1,6kg pietaryrttiä ja jaoin sen yksinkertaisesti neljään osaan. Ohjeen mukaan pietaryrttiä tarvittaisiin 500g / 100g lankaa, mutta mielestäni tuolla 400g / 170g lankaa sai aikaan jo aika mukavan kirkkaan värin. Silkkilankaan laitan mieluusti paljon vahvemman liemen, jotta väri olisi edes lähellä villan vastaavaa väriä.

Keitin pietaryrttiä tunnin, siivilöin liemen ja annoin jäähtyä 40 asteeseen. Lisäsin alunan ja langat ja nostin lämpötilan 80-90 asteeseen (silkeillä 60-70 astetta). Puolen tunnin värjäämisen jälkeen lisäsin kuparivihtrillin niihin liemiin, joihin sitä laitoin ja pidin värjäyslämpötilan vielä toiset puoli tuntia. Sitten langat saivat jäädä yön yli liemeen jäähtymään. Huuhtelin ne seuraavana päivänä ja liotin etikkavedessä ja miedossa pesuainevedessä.

Mustaa vai ei ? Black or not?

Märkänä epäilemättä mustaa. When it is wet, it is black.

Silkkihaaste jatkuu.
"Saisitko kasviväreillä mustaa silkkiä", kysyi Uta.
"En tiedä, voin ainakin kokeilla", vastasin.

My challenge with silk continues.
"Can you make it black by using only natural dyes", asked Uta.
"I don´t know, but I will try", I answered.

Tein ensimmäisen mustan kokeiluni sinipuulla ja raudalla.
Esipuretin 60 grammaa silkkiä alunalla, liotin 100 g sinipuuta yön yli, keitin tunnin, siivilöin kahdesti, koska en todellakaan halua sinipuun piikikkäitä lastuja filamenttisilkin joukkoon. Värjäsin 60 asteessa tunnin, otin pienen määrän värilientä eroon, lisäsin arviolta gramman rautavithrilliä ja nostin 20 grammaa silkkiä sinipuupadasta rautaliemeen. Odotin viisi minuuttia ja huuhdoin.
Loput silkit jäähtyivät rauhassa. Ja sitten huuhtelin. Ja huuhtelin. Huuhtelin... joka paikka on sinisenä ja väriä tuntuu irtoavan loputtomiin. Siinä syy, miksi oikeasti inhoan sinipuuvärejä.
Lopputulos? Mustaa? Sinistä? Tummaa violettia?
Päätä itse. Se on näet valosta kiinni.

I made this first try with logwood and iron.
I premordanted 60 g of silkyarn with alum. I soaked 10 g of logwood overnight and boiled it for an hour. I strained it twice, because I really don´t want any of sharp woodchips to my filamentsilk.
I dyed about one hours in 60 degrees of Celcius. Took a small amount of dyebath to a separate bowl, added one gram of iron and added 20 g of silk to that bath. Waited for five minutes and rinsed.
Rest of the yarn cooled in the original dyebath.
Then i rinsed. And rinsed. And rinsed. And still feels like that blue is allover. That is why I sort of hate logwood.
And the result? Black? Blue? Dark purple?
I let you decide. You see, it depends on light.

Silkkitiellä / Learning about silk

Osa silkkiprojektini sävyistä / part of the silk projects shades.

Olimme viime syksynä keskiaikareissulla Saksassa ja tapasimme siellä taitavan silkkivärjärin. Tytöt ostivat häneltä silkkisiä kirjontalankoja ja heitin ilmaan ajatuksen siitä, että mitä jos porukka ostaisi silkin valkoisena ja porukalla värjättäisiin se itse.
Tilasimme porukalla kilon filamenttisilkkiä ja jäin odottamaan sellaista viikonloppua, jolloin aarteen kuusi omistajaa kokoontuisi värjäämään... sitä ei tullut, kiitos kiireisen nykyajan.
Kevään korvalla päätin värjätä langat omistajilleen. Aloitin urakan kotona, jatkoin Nuijasodassa ja kotiin jäi vielä vähän tehtävää.

Last autumn we made a trip to Germany to a medieval event and met a talented silk dyer and my friend bought some nice silk yarns from her. I asked them why not buy white silk and dye it by themselves. Girls liked the idea and so we ordered whole kilo of white filament silk.
Thanks to busy lives, it was impossible to get six ladies to dye at same time, so I started silk project at home, we continued it at Cudgel Wars -event and there is still some to dye at home.

Projekti on ollut erittäin mielenkiintoinen ja opettavainen.
En nyt luettele mitään tarkkoja reseptejä, vaan havaintoja ainakin tämän liukkaan ja pahuksen vaikean filamenttisilkin suhteen. Kerrattu silkki olisi ollut helpompi juttu... seuraavaksi tilaan sitä maailman toiselta laidalta ja pistän pataan lautanauhoja varten.
Mutta ensin tämä kirjontalanka:


This has been very interresting project. I am not giving now any spesific recipes, but more like instructions and notes about this filament silk. Plyed silk would have been a lot easier, and that is what I will get next and use for tablet weaving. But first this embroidery yarn.

Silkki on eläinperäinen kuitu, kuten villakin. Sen takia niiden värjäämisessä pätevät samat periaatteet. Joitakin eroja on silti. Villa on erittäin paljon helpompaa käsitellä kuin silkki, siis fyysisestikin. Filamentti on erittäin hienoa ja tarttuu joka paikkaan ja menee helposti sotkuun. Ole siis huolellinen silkkiesi kanssa.

Silk is a animal fibre, like wool. That is why their dyes are basically the same, but there is some differences too. First of all, wool is much easier to handle. Filament tangles easily so be careful.

Neulakon Elina on yksi silkkiaarteen omistajista ja ehti mukaan väripajaan Nuijasodan aikana.
Elina from Neulakko-blog is one of the silk treasures owners and she took part to dye class at Cudgel Wars.

Ja näin voisit kokeilla värjäämistä:
- Tee pieniä vyyhtejä. Kymmenen grammaa on hyvä määrä.
- Esipureta hyvin. Kaikki värit tarttuvat paremmin jos lanka on esipuretettua.
- Vältä kuumuutta. Jos silkki pääsee liian kuumaksi, se menettää kiiltonsa. Suosittelen noin 60 asteen lämpöä.
- Silkki vie paljon väriä: tee vahva väriliemi. Roimasti aineita ja villat sitten jälkiliemiin.
- Anna silkille aikaa. Värjää reilusti pitkään, anna silkin jäähtyä liemessä ja anna vaikka olla kylmässä liemessä päivä tai pari, jos maltat.
- Kuivata lanka ennen huuhtelua. Se tuntuu kiinnittävän väriä paremmin.
- Jos väri jää haaleaksi, värjää uudelleen. Silkki on märkänä upean väristä, mutta haalistuu erittäin paljon kuivuessaan. Tummien värien saaminen vaatii useita värjäyksiä. Omat tummat lilani tein värjäämällä langan ensin punaiseksi punapuulla ja sitten kastamalla indigoon kahdesti.
- Päällevärjäyksellä saa upeita sävyjä! Yhdistelmä sipulinkuori-indigo teki järisyttävän upeaa oliivinvihreää.

This is how you could try:   
- make small bundles. 10 grams is enough.
- premordant well. It will help dyes to attach better.
- avoid heating too much: heat takes the shine away. I recommend about 60 Celcius degrees.
- give silk a lot of time. Dye long, let yarn cool in the bath and if you can, leave it there for few days.
- dry yarn before rinsing. It seems attaching the colour better.
- if colour is not intense, dye again. Wet silk looks amazing but colour fades a lot when yarn dries. Getting dark colour need several dyes. My deepest colour like purples I got by dyeing yarns first red and then dipping to indigo twice.
- overdyeing also gives amazing colours! For example combination of onion skins + indigo gives deep olive greens.

 

Ylhäältä lukien: kokenilli, lupiini, punapuu aluna, punapuu-aluna-sooda, väriohdake, punapuu 2. värjäys kolmen päivän uitolla.
From the top: cochenil, lupin, brazilwood + alum, brazilwood + alum + soda, safflor, and brazilwood afterbath by three days cold dye.

Indigopäivä: punapuut, kokenillit, sipulilangat ja valkoinen silkki kävivät sinisessä yhdestä kolmeen kertaa.
Ingido day: brazilwood, cochenil, onionskins on bottom and some whites dipped one to three times.

Utan kamarin emäntä eli mestari Uta pääsi myös käsiksi omiin lankoihinsa.
Also mistress Uta took part to dye project at Cudgel Wars.

Märkänä silkit ovat hyvinkin tummia...
Wet silk has awesome, dark shades...

 ..ja onneksi aika paljon niistä on jäljellä myös kuivina!
...and look, so much left when they are dry!

Nyt jään odottamaan, mihin kaikkeen kauniiseen lankoja käytetään.
Suuri kiitos ystävilleni Saaralle, Sanna-Marille, Elinalle, Annikalle, Utalle ja Suvituulille siitä, että uskoivat aarteensa käsiini. Olen aika tyytyväinen lopputulokseen ja toivon että hekin ovat.

Now I just can not wait what beautiful they make of these yarns.
I want to thank my friends Saara, Sanna-Mari, Elina, Annika, Uta and Suvituuli for trusting their treasure to my hands. I am quite pleased to the result and I hope that they are too.

Pakurikäävän haalistusta

Kolme viikkoa auringossa, ei paha. Tai siis, tuo uusi väri on sentään nätti...

Lupiininvihreää silkkiä

Lupiinilla värjättyä silkkiä. <3 Niin kaunista. Ohje löytyy täältä
Erona että silkki on värjätty matalammassa lämpötilassa, max 60 astetta. Väri näyttäisi aika lailla samanlaiselta kuin villassakin. Värjäri ja silkkikauppias on tyytyväinen. :)

... vai sinivihreääkö sittenkin?

Edellisen upeanpunaisen postauksen by Aidan jälkeen pahoitellen laimennan värimaailman..... mutta tämä pitää taas jakaa! Jostain syystä kuvittelen edelleen, että kukkavärjäys on kehitettävissä...

Jättikattilallinen sinisiä lupiininkukkia riivittynä (hauskaa ajanvietettä!) ja lioteltuna pari päivää sadevessä (ph5-6), keitto 2 tuntia ja taas unohdus jona aikana esipuretettu 1-säikeinen Virtain Villa likoili kattilassaan samoin... Värjärin vihdoin havahduttua realiteetteihin, liemen kuumennus 80-90 hujakoille ja unohdus nuotiolle muutamaksi tunniksi ("hyvin varmaan siellä pärjää"). Jäähdyttelyä ei edes tarvittu ja huuhtelun jälkeen lanka säilytti viehkeän vihreänsä - ajan mittaan se kokemukseni mukaan haalistuu ja kallistuu enemmän harmaanvihreään. Mutta huu keörs, minusta tämä "vaihtuvavärinen lanka" on suloista!

Eräs syy värjärin hitauteen ja laiskuuteen. Kuvassa vain toinen keppi, koska tuo punainen asia estää toisen kepukan käytön. Värjäyssessio keskeytyy siis luonnonvoimien astuessa kuvaan, muutamaksi viikoksi.

Vaihteeksi punaista

Kylmävärjäys krapilla

Koulussa värjättiin keväällä myös krapilla. Otin krapinpalat talteen jatkokäyttöä varten. Tämä punainen tuli ”kylmävärjäyksessä” seuraavanlaisella ohjeella:

1kg(?) kertaalleen keittovärjäyksessä käytettyjä krapinpaloja

175g alunalla esipuretettua villalankaa

Lämpötila pyritään pitämään n. 40 asteessa. Käytännössä se minulla vaihteli 20-50 asteessa. Langat saivat olla liemessä kuukauden päivät. Nostin lämpötilan keskimäärin kerran päivässä 50 asteeseen ja säilytin kattilaa vanhoista routalevyistä tätä tarkoitusta varten rakentamassani styroksilaatikossa, jotta lämpötila säilyisi pidempään. Krapinpalat olivat kangaspussissa, jotta väristä tulisi tasaisempi, eikä langoissa olisi niin paljoa putsaamista.

Oikeapuoleisissa harmaa pohjaväri.

Kokenillin jälkiväri

Tämä kokeilu on viime syksyltä, mutta en ole ehtinyt kirjoittamaan siitä. Unikankareen kokenillivärjäyksessä otin liemen talteen, koska siinä oli vielä paljon väriä jäljellä. Myöhemmin kotona värjäilin sillä jo aikaisemmin värjättyjä keltaisia ja haaleanpunaisia lankoja. Yllätyksekseni sain täydellisen syvänpunaisia lankoja, joissa ei ollut jälkeäkään pinkistä tai fuksiasta. Liemen ph oli neljä, aika hapan siis, vaikka en sitä muuttanut mihinkään suuntaan. Tämä varmasti vaikutti värin punaisuuteen. Harmi etten laittanut liemeen yhtään valkoista vyyhtiä. Olisi ollut kiintoisaa nähdä minkä värinen siitä olisi tullut. 

Näin kauniin punaisen kokenilli antoi aiemmin sipulinkuorilla värjättyyn lankaan.

  

Rakkolevä

Sotkalla saaristossa purjehtiessani keräsin rannalta talteen rakkolevää ihan mielenkiinnosta. Ohjeessa sanottiin että siitä saisi vaaleapunaista (voi ei!), mutta siinä olisi pitänyt käyttää tinasuolaa mitä minulla ei ole. No vaaleanpunaista ei onneksi tullut vaan kaunis ruskea. Aika lähellä kielosta saatavaa väriä. Voi siis olla että jätän rakkolevät jatkossa rannoille, koska kielosta lähtee huomattavasti vähemmän merellinen tuoksu…

n. 1kg rakkolevää

70g villalankaa

7 g alunaa

Tunnin keittämisen jälkeen siivilöinti ja värjäys tunnin ajan

Pakurikääpä

Pakurista ei kuulemma tule mitään erityistä väriä ihanan värisestä liemestä huolimatta. Minusta tämä kullan-keltaruskea on silti kaunis. Laitan pikkuvyyhden aurinkoon koehaalistumaan ja kerron myöhemmin kuinka kävi. Liotin puolentoista kilon kääpää pari viikkoa sadevesitilkassa ja jossain vaiheessa laitoin tuon vyyhden sinne myös, se kävi siis vahingossa läpi kolme keittoakin.... Ph oli alkujaan 4, muuttelen sitä ja lisäilen kenties alunaa (ja viinikiveä?) vai mitä mieltä olette - käytänkö lipeää? Ei huvittaisi - sitäpaitsi sade turmeli koivuntuhkaläjäni, sen josta piti keitellä lipeää!

Lupiineja

Tässäpä kolme värjäyskertaa lupiininlehdillä.

Vasemmalta valkoinen seiskaveikka, aluna ja kuparivihtrilli ph6. Virtain Villan yksisäikeinen, kupari ja aluna ph6. Seiskaveikka kupari ja ph8.

Tästä keväänviheästä voisi neuloa vaikka suuuuuuuuren virolaisen huivin!

Löyhkä/haisuseitikki

Kurkipellon VPK kertoo:

2kg jäisiä haisu/löyhkäseitikkiä, 10 litraa vettä ja ruokalusikallinen (15ml) ammoniakkia keitetty tunnin verran ja jätetty likoamaan n. vuorokaudeksi (se tuttu laiskuus!). Sadevesi ph5. Ammoniakilla ph nousi seitsemään.

100g luonnonvalkoista seiskaveikkaa pääsi kyytiin ja 40 asteen tietämillä...

...lisätty 7g kuparisulfaattia.

Kuvassa vaaleanvihreä löyhkis ja lupiini ph6. Ensin lanka näytti plehjulta, mutta pesu virkisti värin ihan raikkaaksi.

Löyhkis vertailun vuoksi lupiini ph8:n vierellä.

Kurkipelto kuittaa ja lähtee laittamaan elämäänkyllästyneet raparperilankansa lupiinin jälkiliemeen.....