Värjäsimme keväällä sinipuulla pienen annoksen ja saimmekin
ihan kaunista hieman harmaaseen taittuvaa violettia ja lilaa. Koska sinipuu on
herkkä happamuuden vaihteluille, päätimme, että seuraavan kerran kun isommin värjäilemme,
kokeillaan hapanta ja emästä lientä. Viime viikonloppuna puolen tusinaa
innostunutta värjäriä kokoontui pihaamme ja monen muun värin ohessa teimme
sinipuutestausta. Happamen ja emäksen lisäksi kokeilimme rautapuretusta mustan
toivossa. Kaikki langat oli esipuretettu alunalla ja viinikivellä.
Vaikka jo edellisellä kerralla huomattiin, että pieni määrä
sinipuuta riittää pitkälle, päätimme roiskaista pataan kaiken käytettävissä
olevan väriaineen, 100 grammaa sinipuulastuja ja 15 grammaa sinipuusta tehtyä
väritiivistettä. Öyheet olivat liossa yön yli (tiiviste sitä ei olisi kaivannut)
ja aamulla keittelin lientä nostaen lämmön noin kolme kertaa 70 asteeseen ja antaen
välillä hieman jäähtyä.
Otin liemestä n. 2-2,5 litraa pieneen kattilaan ja pistin
siihen 50 g villaa ja 50 g silkkiä. Langat ehtivät liota liemessä noin
varttitunnin, ennen kuin muistin pistää levyn päälle. Yritin pitää sekä tämän
että muutkin liemet korkeintaan 70 asteessa, mutta pienen kattilan lämpötila
nousi niin nopeasti, että se käväisi 75 asteessa pari kertaa. Lientä keiteltiin
ensin noin puoli tuntia, lisättiin rautavitrilliä 3 prosenttia lankojen
kuivapainosta ja keiteltiin vielä vartti. Tuloksena oli hyvin tumma violetti.
Silkkilangasta tuli yllättäen tummempi kuin villalangasta. Ennen huuhtelua ajattelin,
että siitä tulisi mustaa, mutta väri vaaleni aavistuksen. Syynä saattaa olla,
että se oli kermanvaaleaa lähdössä, kun villa taas oli valkoista. Voi myös
olla, että mustaa olisi saatu pitemmällä rautapuretuksella ja ehkä jättämällä
alunapuretus pois. Myöhemmin pistin silkkilangan vielä punaiseen
krappivoittoiseen liemeen kunnon mustan toivossa, mutta valitettavasti osa
sinipuusta liukeni liemeen ja tuloksena oli epätasaista tumman suklaan ruskeaa.
Suunnitelmissa on dipata se indigoon tai morsinkoon seuraavan kerran kun jompaakumpaa
on tarjolla.
Seuraavaksi otettiin lopusta sinipuuliemestä puolet, noin
kolme litraa ja puolet siinä olevista sinipuulastuista. Liemeen lisättiin
vettä, niin että 10-litrainen kattila täyttyi sopivasti. Liemeen lisättiin
reilusti etikkaa, niin että pH oli neljän kieppeillä. Liemessä keiteltiin 150 g
villalankaa noin 45 minuuttia ja annettiin lankojen jäähtyä liemessä. Tuloksena
oli hyvin tummaa violettia, lähes yhtä tummaa kuin rautapuretetusta padasta. Huuhtelin
langat huolellisesti yrittäen säilyttää happamuuden etikkaa joka huuhteluveteen
lisäämällä. Liemellä saatiin värjättyä vielä kaksi jälkiväripadallista lankoja
ja yksi kangasta. Ensimmäisestä jälkiväristä tuli lähes yhtä tummaa lankaa kuin
alkuperäisestä keitosta. Toisen jälkivärin kankaastakin tuli vielä kauniin kanervanpunaista,
vaikka liemi oli jälkivärjäysten aikaan jo kutakuinkin neutraalia ja huuhtelu
tehtiin neutraalilla vedellä.
Kolmas liemi tehtiin emäksiseksi soodakiteillä, pH oli noin
10. Sitä keiteltiin taas 65–70 asteessa 45 minuuttia ja annettiin lankojen, 150
g villaa, jäähtyä liemessään. Huuhtelu tehtiin neutraalilla vedellä, koska
soodan liottaminen joka huuhteluveteen tuntui aika työläältä. Väri pysyi
kuitenkin alkuperäisenä musteensinisenä. Ensimmäisen jälkivärjäyksen aikaan
liemen pH oli n 7-8, liki neutraali siis, mutta silti liemestä keitetyt pari
jälkiväriä olivat selvästi sinisempiä kuin happaman liemen jälkivärit. Väriä
liemessä oli tämän jälkeenkin, mutta se kaadettiin johonkin muuhun liemeen,
jota halusimme sävyttää.
Synopsis:
We dyed with logwood and tried if we could get different shades out of it using
acid and alkaline. Acid gave more purple shades and alkaline ink blue. We also
made test with iron and result was very dark purple.
Tässä ensimmäisten värjäyspatojen langat ryhmäkuvassa,
vasemmalta emäksisessä liemessä keitetty, rautapuretettu ja happamassa liemessä
värjätty. From the left: alkaline, iron and acid.
Kuvassa lisää violetteja sävyjä muitten viikonlopun lankojen
kanssa. More shades of logwood
with another yarns dyed at last weekend.
Sinipuu on todellakin riittoisa väri, viime vuonna värjäsin, samasta liemestä kolmet erisävyiset lilalangat, olin erittäin tyytyväinen tuotoksiin, mutta siitä huolimatta vielä kannattaa säilyttää ne sinipuulastut, varmaan niistä saa vielä hyvät liemet. Oletko värjännyt punavyöseitikillä, tutustuin viime syksynä siihen ja tänäkin syksynä piti värjätä sillä, blogissani juttua. Verihelttaseitikkejä olen löytänyt näiltä korkeuksilta ihan mukavasti jo, mutta lissee pitää saada ja pitää käydä myös katsomassa veriseitikkitilannettakin. Mutta punavyöseitikkiä pitänee vielä kerätä, koska metsissä sitä reippaanlaisesti.
VastaaPoistaTosi mielenkiintoinen tuo teidän sinipuukokeilu. Joku jossain epäili värien kestävyyttä, mutta en tiedä totuutta, koska itsekkin olen vasta tänä keväänä värjännyt ekan kerran tolla värillä.
VastaaPoistaSiis mistä ihmeestä-päin suomea te tänäkesänä olette noita väriseitikeitä löytäneet? täällä lounaassa en ole nähnyt vielä ainuttakaan....
Verihelttaseitikkiä on löytynyt täältä Iisalmen kupeesta kangasmetsistä, mäntukasvustoa.
PoistaSinipuun värinkesto ei ole pelkästään epäily, vaan koettu fakta. Se irtoaa käsiin esimerkiksi neulatessa tai lautanauhaa kutoessa. Vaikka miten olisi huuhdeltu ja kiinnitetty, aina sitä vaan lähtee. Ja se myös haalistuu. Mutta ihanaa väriä sillä saa ;D
VastaaPoista