Lisää punaista. More red.

Sieniä ja kirvoja. Mushrooms and cochenil.

Se punaisen himo on ollut ihan kauhea, mutta alkaa talttua. En voi kylliksi ylistää ja kiittää Tertun vinkkejä punaisen värin aikaansaamisessa. Ilonan sanoin: tuo yksi lankahan on aivan liekeissä.
Ja tällä kertaa kameran värit eivät valehtele. Padasta tuli kirkkaan hehkuvan punaista, tummaa punaista ja hauskaa, vähän pinkkiin taittuvaa vaaleampaa roosaa.
Värjätyt langat olivat Virtain Villan valkoinen ja tumma harmaa ensimmäiseen väriin, sitten kertaalleen värjätty hailu lila ja plätky beige toiseen värjäykseen. Ja kolmanteen meni vielä vähän plätkyä.
Ja mitä oli padassa:

n. 500 g lähes mätiä veriseitikkejä ja muutama verihelttaseitikki
130 g kuivattua verihelttaseitikin lakkeja
13 g kokenillia

Liotin sieniä kolme vuorokautta. Murskasin kokenillit ja liotin niitä vuorokauden.
Yhdistin aineet ja keitin parin tunnin ajan hyvällä lämmöllä eli reilusti kiehuen.
Siivilöin. Lisäsin 40-asteiseen liemeen 200 g ESIpuretettua lankaa ( aluna + viinikivi)
Lämmitin liemen 80 asteeseen, annoin olla tunnin ja sammutin lieden. Annoin jäähtyä kolme tuntia. Valutin ja annoin kuivua hetken. Huuhtelin. Viimeiseen huuhteluun tippa etikkaa.
Jälkiliemeen laitoin 200 g kertaalleen värjättyjä lankoja. Sama kaava; tunnin verran 80 asteessa, ja jälleen jäähdytys liemessä.
Kolmatta lientä varten lisäsin sienet takaisin liemeen ja keitin toiseen kertaan. Siivilöin ja värjäsin.

Ja hyvänen aika tuota väriä!!
Tuota punaista saisi myös kokenillilla ja tinasuolalla, mutta kun se on kauhea myrkky, niin en sitä käytä. Onneksi on muitakin konsteja :)
Nyt.... se okrakääpä on löytämättä!

* * *

I have had a lust for red. I had to learn how to make it!!
Thanks to Terttu, now I know. She has given me valuable tips and I can not thank her enough.
So I managed to make the red of all the reds. And dark red. And pinkish rosa.
I had white and grey yarn in first dyebath, then two plain overdyes in second and I made also third dye.
in the pot I had

500 g fresh Cortinarius sanguineus
130 g dried Cortinarius semisanguineus (not them legs, they make dye yellow)
13 g cochenill

I soaked mushrooms for 3 days. I grinded the cochenil and soaked overnight and added to mushrooms.
Then I boiled them two hours and strained the vat.
I had premordanted 200 g yarn, white and grey (alum + cream of tartar)
those I added in when the vat was about 40 C.
Heated it to 80 C and let simmer about an hour and let the yarn cool in the vat.
I rinsed the yarn when it was cold and a bit dry already and to the second rinse I added a dash of vinegar.
To the second dye I added once dyed yarn, so it did not need any more mordant. Heated and simmered again one hours, let yarn cool in the vat and rince.
For the third dye I added the mushrooms and cochenil back to vat, boiled again, strained and added once dyed yarn. Simmered one hour, and let cool in vat for 3 hours. Rinsed.
And heavens those reds!
I could have tried cochenil and tin salt, but that is such a poison that I do not want to use that. It is great to know that there are other ways to make it.
Now... where is that Hapalopilus rutilans....

Look at those reds! The story of that blue is on my blog.
Punaiset värit oikeasti hehkuvat... tässä vierellä viikonlopun muun värjäykset. Sinisen tarina Hibernaatiopesäkkeen puolella.

Jopas jotakin; punaista.

Siinä ne nyt ovat. Minun sienilankani.

Olen himoinnut itse värjättyä punaista jo pitkään. Olen myös hinkunut päästä värjäämään verihelttaseitikeillä tai ja veriseitikeillä.
Tänä syksynä kumpikin asia tuli todeksi.

Kävimme Rikun ja Ilonan kanssa pienellä metsäretkellä pari viikkoa sitten: Riku etsi taulakääpää, me Ilonan ja koirien kanssa huvittelimme luonnossa samoilemalla. Asumme siis keskellä kaupunkia, joten metsäsaarekkeemme on säälittävän pieni. Siis naurettava läntti liikenteen ja asutuksen keskellä.

Riku löysi taulakääpää ja me ihan vahingossa verihelttaseitikkejä. Otimme talteen, ja kyselin gurultani Tertulta vinkkejä. Terttu yllytti kokeilemaan kylmävärjäystä: esipuretettu lanka laitetaan liemeen, jossa on juuri ja juuri kiehumispisteeseen lämmitettyjä sieniä. Näin siksi, että sienen proteiinit kypsyvät eikä kuukaudenkin kestävän prosessin aikana seitikki muutu limaksi.
Ja hyvä puoli tässä olisi se, että sieniä voisi lisäillä sitä mukaa kun löytyy.
No. Minä kuivasin ensimmäiset seitikkini. Sitten Ilona löysi lisää, ja kuivasi. Huomatkaa; jalat ja lakit erikseen! Jaloissa on keltaista väriä, lakissa punaista, joten punaisen hinkuja värjää vain lakeilla.
Ja sieniä löytyi lisää, ihan vahingossa. Nyt minulla oli - kiitos Ilona - vajaa kilo tuoreita lakkeja, noin 100 grammaa veriseitikkiä (oi, sitä haluan lisää) ja muutama kuivattu lakki.

Terttu oli vinkannut, että mädättäminen tekee hyvää verihelttaseitikille; ne ovat punaisimmillaan luonnossakin juuri ensimmäisten yöpakkasten aikaan. Siispä jätin kuulkaa huoneenlämpöön pariksi päiväksi ne jo muutaman päivän ikäiset Ilonan tuomiset. Laitoin kuivatut likomaan..keittiöön.

Parin päivän kuluttua ödööri talossa oli kauhea. Kuivattujen sienten liotusveden pinnassa velloi pinkki limainen vaahto. Vielä päiväksi eteiseen muka viileään... ei hitto!

- Esipuretin alunalla ja viinikivellä 200 g villaa (virtain villan suomenpökkimää, seiskaveikka yök yök yök ei pataani pääse ei). Alunaa oli noin 25 g, viinikiveä 10 g tähän määrään.
- Laitoin punaiset haisevat lakit pataan, keitin toista tuntia oikein kovin.
- Siivilöin sienet pois, mutta otin talteen.
- Laitoin 100 g lankaa väriin. Annoin olla reilun tunnin. Tulin hyvin, hyvin iloiseksi! Padasta nousi tummaa punaista. Huh, onneksi en ahnehtinut sitä toista vyyhteä samaan liemeen.
- Laitoin toisen vyyhden perään, annoin hautua 80-90 asteessa miedolla tulella tunnin ja sammutin virrat. Jätin yöksi liemeen. Aamulla... tiilenpunainen!
- Tein sellaisen huomion, että jälkiliemestä lähti huomattavasti enemmän väriä huuhtelussa kuin ensimmäisestä värjäysestä.

Lisää temppuja:
olikin liottanut sekä tuoreet että kuivatut sienten jalat reilun vuorokauden ajan. Niistä irtosi heti voimakkaan keltainen väri liemeen.
Lisäsin ne jälkiliemeen sekä kertaallen keitetyt lakit. Kiehuttelin reilun tunnin. Jäähdytin lankaa työpäivän verran (jep, arkena väripata lämpiää kello 7...) siivilöin, ja lisäsin sitten edelleen lämpimään liemeen 15 g alunaa ja 5 g viinikiveä... olin laiska, en jaksanut esipurettaa - ja 100 g valkoista villalankaa.
Keittelin hiljalleen tunnin verran, sammutin tulet (tässä vaiheessa kello oli noin kuusi illalla) ja tein sisällä käsitöitä.
Viiden tunnin kuluttua, siis kello 23 hain langan sisään, huuhtelin ja totesin värjänneeni erittäin kauniin oranssin.

Nyt... pakkomielle ajaisi metsään. Ei sitä veriseitikkiä kellään sattuisi olemaan?