Kolme väriä (punainen, keltainen ja vihreä)

Syksyinen jännitysnäytelmä, josta ei puutu vauhtia!

Prologi:

Näyttämö: Kolme noitaa ulkona pimeänä lokakuisena yönä padan ympärillä häärimässä salaperäisiä taikoja mutisten – uups, väärä näytelmä. Siis yksi noita, tai no joku wannabe-värjääjä kai se on, hääräilee kelmeänä päivänä ulkona kattilan äärellä. Ajankohta on toki lokakuu ja tapahtumat levittyvät noin viikon ajalle.

I näytös:

Kattilaan sujahtaa 70 grammaa kuivattuja verihelttaseitikin lakkeja likoamaan ja myöhemmin keittymään. Kun sienistä on saatu aikaiseksi liemi, värjärimme jättää sienet silti kattilaan ja pistää sinne 250 grammaa lankaa. Syynä moiseen lankamäärään on toisessa kattilallisessa kehitteillä oleva tukevampi veriseitikkiliemi, johon se olisikin ollut ihan omiaan, mutta pientä sekoilua on havaittavissa värjärimme toimissa. Tuloksena onkin hieman vaaleampi punainen sävy, kuin oli aie. Mutta sangen kaunis sävy kuitenkin, jota voisi kuvailla vaikkapa sanoilla tumma lohenpunainen. Semmoinen nieriänpunainen. Lientä on keitelty matalahkossa lämpötilassa, noin 70 asteessa.

Jälkiväri, joka keittyy korkeammassa lämmössä, noin 80–90 asteessa, on kuitenkin ihan kohtuullisen voimakasta sekin ja himpun verran oranssimpaa lankaa nousee kattilasta, kuivana 100 grammaa.

II näytös:

Värjäri liottelee 20 g kuivattuja tiikerikaunosilmiä verihelttaseitikki liemessä (jossa sienenpalaset edelleenkin ovat) jonkin hetken ja keittää lientä n. 90 asteessa. Kun langat, 150 grammaa, lisätään liemeen, niitä keitellään reilun tunnin 75-90 asteessa ja tuloksena on oranssinkeltaista. Kuvitteleeko värjäsi vaan, vai onko väri hieman oranssimpaa sienien vuoksi kuin pelkillä tiikerikaunosilmillä värjättynä?

Jälkivärinä tulee hieman vaaleampaa ja hieman keltaisempaa lankaa 200 grammaa. Värjäri on aiemmin todennut nämä tiikerikaunosilmät sangen väriä antaviksi, siksi hän uskaltaa noinkin paljon lankaa liemeen pistää, ihan hyvin tuloksin.

III näytös:

Liemeen, jossa sienen- ja tiikerikaunosilmänraadot edelleen lilluvat, liotetaan mukaan kuivattua ahdekaunokkia. Aiemmin värjätyistä langoista on kaikki mukavasti irtoavat värjäysainekset talletettu takaisin kattilaan. Yllättäen sekaan sopii vielä myös lankaa. Tässä kohtaa kantaesityksen toteuttaja huomauttaa mahdollisille muille näytelmän tekijöille, että ahdekaunokit kannattanee pistää liemeen uimaan harsopussissa tms. sillä niitten saaminen irti langoista on yhtä tuskaa, mikäli liemestä ei siilata värjäysaineita pois ennen värjäystä. Vielä keriessäkin niitä saa langasta nyppiä. Tästä vielä tietämätön värjäri keittelee iloisena lientään korkeassa lämmössä ja samoin sittemmin lientä, jossa on 100 grammaa lankaa. Tuloksena on kullankeltainen väri, joka toisessa vyyhdessä on jopa paatsaman jälkivärin sävyistä.

Jälkiväriäkin irtoaa ja sillä tulee vihertävän keltaista, sillä värjäri lykkää 80–90 asteessa tapahtuneen värjäyksen loppupuolella sekaan 1,5-prosenttisen rautapuretuksen. Muuten, näytelmän tässä toteutuksessa käytetään 10 % alunalla ja 5 % viinikivellä puretettua lankaa.

Epilogi:

Näytelmässä käytettävät langat ovat ohutta Pirkanmaan kehräämön lankaa ja Wetterhoffin Veeraa. Jälkimmäistä on tarkoitus käyttää kirjonnassa. Lisäsävyjen saamiseksi värjääjä aikoo jossakin vaiheessa porisuttaa värimorsinko- tai indigopadallisen ja dippailla osan nyt värjätyistä langoista siihen. Samaan aikaan on meneillään myös kokeilu, jossa väriä kehitellään veriseitikistä krapin kautta kokenilliin jättämällä vanhemmat värjäysaineet liemeen. Siinä kattilassa alkaa jo jossain vaiheessa olla melkoinen tungos!

Syysterveisin Magdalen

Lisää punaista. More red.

Sieniä ja kirvoja. Mushrooms and cochenil.

Se punaisen himo on ollut ihan kauhea, mutta alkaa talttua. En voi kylliksi ylistää ja kiittää Tertun vinkkejä punaisen värin aikaansaamisessa. Ilonan sanoin: tuo yksi lankahan on aivan liekeissä.
Ja tällä kertaa kameran värit eivät valehtele. Padasta tuli kirkkaan hehkuvan punaista, tummaa punaista ja hauskaa, vähän pinkkiin taittuvaa vaaleampaa roosaa.
Värjätyt langat olivat Virtain Villan valkoinen ja tumma harmaa ensimmäiseen väriin, sitten kertaalleen värjätty hailu lila ja plätky beige toiseen värjäykseen. Ja kolmanteen meni vielä vähän plätkyä.
Ja mitä oli padassa:

n. 500 g lähes mätiä veriseitikkejä ja muutama verihelttaseitikki
130 g kuivattua verihelttaseitikin lakkeja
13 g kokenillia

Liotin sieniä kolme vuorokautta. Murskasin kokenillit ja liotin niitä vuorokauden.
Yhdistin aineet ja keitin parin tunnin ajan hyvällä lämmöllä eli reilusti kiehuen.
Siivilöin. Lisäsin 40-asteiseen liemeen 200 g ESIpuretettua lankaa ( aluna + viinikivi)
Lämmitin liemen 80 asteeseen, annoin olla tunnin ja sammutin lieden. Annoin jäähtyä kolme tuntia. Valutin ja annoin kuivua hetken. Huuhtelin. Viimeiseen huuhteluun tippa etikkaa.
Jälkiliemeen laitoin 200 g kertaalleen värjättyjä lankoja. Sama kaava; tunnin verran 80 asteessa, ja jälleen jäähdytys liemessä.
Kolmatta lientä varten lisäsin sienet takaisin liemeen ja keitin toiseen kertaan. Siivilöin ja värjäsin.

Ja hyvänen aika tuota väriä!!
Tuota punaista saisi myös kokenillilla ja tinasuolalla, mutta kun se on kauhea myrkky, niin en sitä käytä. Onneksi on muitakin konsteja :)
Nyt.... se okrakääpä on löytämättä!

* * *

I have had a lust for red. I had to learn how to make it!!
Thanks to Terttu, now I know. She has given me valuable tips and I can not thank her enough.
So I managed to make the red of all the reds. And dark red. And pinkish rosa.
I had white and grey yarn in first dyebath, then two plain overdyes in second and I made also third dye.
in the pot I had

500 g fresh Cortinarius sanguineus
130 g dried Cortinarius semisanguineus (not them legs, they make dye yellow)
13 g cochenill

I soaked mushrooms for 3 days. I grinded the cochenil and soaked overnight and added to mushrooms.
Then I boiled them two hours and strained the vat.
I had premordanted 200 g yarn, white and grey (alum + cream of tartar)
those I added in when the vat was about 40 C.
Heated it to 80 C and let simmer about an hour and let the yarn cool in the vat.
I rinsed the yarn when it was cold and a bit dry already and to the second rinse I added a dash of vinegar.
To the second dye I added once dyed yarn, so it did not need any more mordant. Heated and simmered again one hours, let yarn cool in the vat and rince.
For the third dye I added the mushrooms and cochenil back to vat, boiled again, strained and added once dyed yarn. Simmered one hour, and let cool in vat for 3 hours. Rinsed.
And heavens those reds!
I could have tried cochenil and tin salt, but that is such a poison that I do not want to use that. It is great to know that there are other ways to make it.
Now... where is that Hapalopilus rutilans....

Look at those reds! The story of that blue is on my blog.
Punaiset värit oikeasti hehkuvat... tässä vierellä viikonlopun muun värjäykset. Sinisen tarina Hibernaatiopesäkkeen puolella.

Jopas jotakin; punaista.

Siinä ne nyt ovat. Minun sienilankani.

Olen himoinnut itse värjättyä punaista jo pitkään. Olen myös hinkunut päästä värjäämään verihelttaseitikeillä tai ja veriseitikeillä.
Tänä syksynä kumpikin asia tuli todeksi.

Kävimme Rikun ja Ilonan kanssa pienellä metsäretkellä pari viikkoa sitten: Riku etsi taulakääpää, me Ilonan ja koirien kanssa huvittelimme luonnossa samoilemalla. Asumme siis keskellä kaupunkia, joten metsäsaarekkeemme on säälittävän pieni. Siis naurettava läntti liikenteen ja asutuksen keskellä.

Riku löysi taulakääpää ja me ihan vahingossa verihelttaseitikkejä. Otimme talteen, ja kyselin gurultani Tertulta vinkkejä. Terttu yllytti kokeilemaan kylmävärjäystä: esipuretettu lanka laitetaan liemeen, jossa on juuri ja juuri kiehumispisteeseen lämmitettyjä sieniä. Näin siksi, että sienen proteiinit kypsyvät eikä kuukaudenkin kestävän prosessin aikana seitikki muutu limaksi.
Ja hyvä puoli tässä olisi se, että sieniä voisi lisäillä sitä mukaa kun löytyy.
No. Minä kuivasin ensimmäiset seitikkini. Sitten Ilona löysi lisää, ja kuivasi. Huomatkaa; jalat ja lakit erikseen! Jaloissa on keltaista väriä, lakissa punaista, joten punaisen hinkuja värjää vain lakeilla.
Ja sieniä löytyi lisää, ihan vahingossa. Nyt minulla oli - kiitos Ilona - vajaa kilo tuoreita lakkeja, noin 100 grammaa veriseitikkiä (oi, sitä haluan lisää) ja muutama kuivattu lakki.

Terttu oli vinkannut, että mädättäminen tekee hyvää verihelttaseitikille; ne ovat punaisimmillaan luonnossakin juuri ensimmäisten yöpakkasten aikaan. Siispä jätin kuulkaa huoneenlämpöön pariksi päiväksi ne jo muutaman päivän ikäiset Ilonan tuomiset. Laitoin kuivatut likomaan..keittiöön.

Parin päivän kuluttua ödööri talossa oli kauhea. Kuivattujen sienten liotusveden pinnassa velloi pinkki limainen vaahto. Vielä päiväksi eteiseen muka viileään... ei hitto!

- Esipuretin alunalla ja viinikivellä 200 g villaa (virtain villan suomenpökkimää, seiskaveikka yök yök yök ei pataani pääse ei). Alunaa oli noin 25 g, viinikiveä 10 g tähän määrään.
- Laitoin punaiset haisevat lakit pataan, keitin toista tuntia oikein kovin.
- Siivilöin sienet pois, mutta otin talteen.
- Laitoin 100 g lankaa väriin. Annoin olla reilun tunnin. Tulin hyvin, hyvin iloiseksi! Padasta nousi tummaa punaista. Huh, onneksi en ahnehtinut sitä toista vyyhteä samaan liemeen.
- Laitoin toisen vyyhden perään, annoin hautua 80-90 asteessa miedolla tulella tunnin ja sammutin virrat. Jätin yöksi liemeen. Aamulla... tiilenpunainen!
- Tein sellaisen huomion, että jälkiliemestä lähti huomattavasti enemmän väriä huuhtelussa kuin ensimmäisestä värjäysestä.

Lisää temppuja:
olikin liottanut sekä tuoreet että kuivatut sienten jalat reilun vuorokauden ajan. Niistä irtosi heti voimakkaan keltainen väri liemeen.
Lisäsin ne jälkiliemeen sekä kertaallen keitetyt lakit. Kiehuttelin reilun tunnin. Jäähdytin lankaa työpäivän verran (jep, arkena väripata lämpiää kello 7...) siivilöin, ja lisäsin sitten edelleen lämpimään liemeen 15 g alunaa ja 5 g viinikiveä... olin laiska, en jaksanut esipurettaa - ja 100 g valkoista villalankaa.
Keittelin hiljalleen tunnin verran, sammutin tulet (tässä vaiheessa kello oli noin kuusi illalla) ja tein sisällä käsitöitä.
Viiden tunnin kuluttua, siis kello 23 hain langan sisään, huuhtelin ja totesin värjänneeni erittäin kauniin oranssin.

Nyt... pakkomielle ajaisi metsään. Ei sitä veriseitikkiä kellään sattuisi olemaan?

Verihelttaseitikki sentään!

Tässäpä tämä omituisuus. Haaleanvaalea pinkki syntyi samoilla eväillä kuin tuo varsinainen tuotos eli kaunis punaruskea. Keinokuitua, vai mitä mieltä olette? Pitäisiköhän tehdä polttotesti...?

Itse seitikki meni näin:
- 1kg verihelttaseitikin lakkeja pakastimesta, sulatus ja liotus yön yli lähdevedessä johon lisäsin etikkaa kunnes ph 4 (jostain olin saanut tämän päähäni), keitto 1 tunti ja jäähdytys
- heitin kyytiin 100g märkää purettamatonta lankaa lojumaan pariksi tunniksi hellan vapautumista odotellessa (Keittolevy ulkona! Haju on siis melkoinen!)
- Lämmitys, 40 astetta ja kyytiin 15g alunaa ja 7g viinikiveä
- tunnin verran 85-90 astetta ja jätin langat vielä odottelemaan, ihan vaan laiskuuttani tunniksi sinne veteen
- valutus ja huuhtelua vaille valmis lanka on nätti kuin nasse pienenä, kirkas ja kaunis punaruskea. Etikka on loppunut huushollista, mutta ihana tuotos saa vielä happamen huuhtelun ennen loppukuivausta. Huomenna ehkä, jos pääsen kauppaan ja vielä veneelle huuhtelemaan..... vai tarvitseeko etikkaa?

Tinasuolaa ei ole, pitää käydä itse tekemään... kuparisulfaattia on jo tehty. Kuka apteekkia kaipaa kun kotosalla asuu alkemisti?



Morsingot ovat käyneet kasvamaan, mutta hujottavat kukkinensa sangen komeasti. Vahingossa unohdin siis kylvää viime vuonna uusia siemeniä.. No ensi vuonna siis niitä ruusukkeita taas saa, ja sitä seuraavana ja... Mutta ei kukaan tahtoisi tulla kitkemään mun pajupellot?

Tämä pitää siis muistaa järvelle mennessä! Huuhtelen järvellä vasta "puhtaat" langat, kun tuo meidän vesi tuppaa loppumaan aina loppumetreillä.

HAM (jolla on aatoksissa jo seitikin jälkivärit)