tiistai 28. elokuuta 2012

Hapanimelää sinipuuta


Värjäsimme keväällä sinipuulla pienen annoksen ja saimmekin ihan kaunista hieman harmaaseen taittuvaa violettia ja lilaa. Koska sinipuu on herkkä happamuuden vaihteluille, päätimme, että seuraavan kerran kun isommin värjäilemme, kokeillaan hapanta ja emästä lientä. Viime viikonloppuna puolen tusinaa innostunutta värjäriä kokoontui pihaamme ja monen muun värin ohessa teimme sinipuutestausta. Happamen ja emäksen lisäksi kokeilimme rautapuretusta mustan toivossa. Kaikki langat oli esipuretettu alunalla ja viinikivellä.

Vaikka jo edellisellä kerralla huomattiin, että pieni määrä sinipuuta riittää pitkälle, päätimme roiskaista pataan kaiken käytettävissä olevan väriaineen, 100 grammaa sinipuulastuja ja 15 grammaa sinipuusta tehtyä väritiivistettä. Öyheet olivat liossa yön yli (tiiviste sitä ei olisi kaivannut) ja aamulla keittelin lientä nostaen lämmön noin kolme kertaa 70 asteeseen ja antaen välillä hieman jäähtyä.

Otin liemestä n. 2-2,5 litraa pieneen kattilaan ja pistin siihen 50 g villaa ja 50 g silkkiä. Langat ehtivät liota liemessä noin varttitunnin, ennen kuin muistin pistää levyn päälle. Yritin pitää sekä tämän että muutkin liemet korkeintaan 70 asteessa, mutta pienen kattilan lämpötila nousi niin nopeasti, että se käväisi 75 asteessa pari kertaa. Lientä keiteltiin ensin noin puoli tuntia, lisättiin rautavitrilliä 3 prosenttia lankojen kuivapainosta ja keiteltiin vielä vartti. Tuloksena oli hyvin tumma violetti. Silkkilangasta tuli yllättäen tummempi kuin villalangasta. Ennen huuhtelua ajattelin, että siitä tulisi mustaa, mutta väri vaaleni aavistuksen. Syynä saattaa olla, että se oli kermanvaaleaa lähdössä, kun villa taas oli valkoista. Voi myös olla, että mustaa olisi saatu pitemmällä rautapuretuksella ja ehkä jättämällä alunapuretus pois. Myöhemmin pistin silkkilangan vielä punaiseen krappivoittoiseen liemeen kunnon mustan toivossa, mutta valitettavasti osa sinipuusta liukeni liemeen ja tuloksena oli epätasaista tumman suklaan ruskeaa. Suunnitelmissa on dipata se indigoon tai morsinkoon seuraavan kerran kun jompaakumpaa on tarjolla.

Seuraavaksi otettiin lopusta sinipuuliemestä puolet, noin kolme litraa ja puolet siinä olevista sinipuulastuista. Liemeen lisättiin vettä, niin että 10-litrainen kattila täyttyi sopivasti. Liemeen lisättiin reilusti etikkaa, niin että pH oli neljän kieppeillä. Liemessä keiteltiin 150 g villalankaa noin 45 minuuttia ja annettiin lankojen jäähtyä liemessä. Tuloksena oli hyvin tummaa violettia, lähes yhtä tummaa kuin rautapuretetusta padasta. Huuhtelin langat huolellisesti yrittäen säilyttää happamuuden etikkaa joka huuhteluveteen lisäämällä. Liemellä saatiin värjättyä vielä kaksi jälkiväripadallista lankoja ja yksi kangasta. Ensimmäisestä jälkiväristä tuli lähes yhtä tummaa lankaa kuin alkuperäisestä keitosta. Toisen jälkivärin kankaastakin tuli vielä kauniin kanervanpunaista, vaikka liemi oli jälkivärjäysten aikaan jo kutakuinkin neutraalia ja huuhtelu tehtiin neutraalilla vedellä.

Kolmas liemi tehtiin emäksiseksi soodakiteillä, pH oli noin 10. Sitä keiteltiin taas 65–70 asteessa 45 minuuttia ja annettiin lankojen, 150 g villaa, jäähtyä liemessään. Huuhtelu tehtiin neutraalilla vedellä, koska soodan liottaminen joka huuhteluveteen tuntui aika työläältä. Väri pysyi kuitenkin alkuperäisenä musteensinisenä. Ensimmäisen jälkivärjäyksen aikaan liemen pH oli n 7-8, liki neutraali siis, mutta silti liemestä keitetyt pari jälkiväriä olivat selvästi sinisempiä kuin happaman liemen jälkivärit. Väriä liemessä oli tämän jälkeenkin, mutta se kaadettiin johonkin muuhun liemeen, jota halusimme sävyttää.

Synopsis: We dyed with logwood and tried if we could get different shades out of it using acid and alkaline. Acid gave more purple shades and alkaline ink blue. We also made test with iron and result was very dark purple.

Tässä ensimmäisten värjäyspatojen langat ryhmäkuvassa, vasemmalta emäksisessä liemessä keitetty, rautapuretettu ja happamassa liemessä värjätty. From the left: alkaline, iron and acid.

Kuvassa lisää violetteja sävyjä muitten viikonlopun lankojen kanssa. More shades of logwood with another yarns dyed at last weekend.


 Oho, kuva on vähän kallellaan... Oops, the pic...

4 kommenttia:

  1. Sinipuu on todellakin riittoisa väri, viime vuonna värjäsin, samasta liemestä kolmet erisävyiset lilalangat, olin erittäin tyytyväinen tuotoksiin, mutta siitä huolimatta vielä kannattaa säilyttää ne sinipuulastut, varmaan niistä saa vielä hyvät liemet. Oletko värjännyt punavyöseitikillä, tutustuin viime syksynä siihen ja tänäkin syksynä piti värjätä sillä, blogissani juttua. Verihelttaseitikkejä olen löytänyt näiltä korkeuksilta ihan mukavasti jo, mutta lissee pitää saada ja pitää käydä myös katsomassa veriseitikkitilannettakin. Mutta punavyöseitikkiä pitänee vielä kerätä, koska metsissä sitä reippaanlaisesti.

    VastaaPoista
  2. Tosi mielenkiintoinen tuo teidän sinipuukokeilu. Joku jossain epäili värien kestävyyttä, mutta en tiedä totuutta, koska itsekkin olen vasta tänä keväänä värjännyt ekan kerran tolla värillä.

    Siis mistä ihmeestä-päin suomea te tänäkesänä olette noita väriseitikeitä löytäneet? täällä lounaassa en ole nähnyt vielä ainuttakaan....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Verihelttaseitikkiä on löytynyt täältä Iisalmen kupeesta kangasmetsistä, mäntukasvustoa.

      Poista
  3. Sinipuun värinkesto ei ole pelkästään epäily, vaan koettu fakta. Se irtoaa käsiin esimerkiksi neulatessa tai lautanauhaa kutoessa. Vaikka miten olisi huuhdeltu ja kiinnitetty, aina sitä vaan lähtee. Ja se myös haalistuu. Mutta ihanaa väriä sillä saa ;D

    VastaaPoista