keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

No nyt on vihreetä. Ja ei kai taas… Pinkkiä!


Lupiinista kuparilla vihreää














Aikaisemmat kokeiluni lupiinilla ovat tuottaneet haaleita keltaisia. Myöhemmin opinkin, että taikasana lupiininvihreään on kuparivihtrilli. Riittävä määrä lupiinia on myös tarpeen.

Käyttämäni resepti tähän vihreään

1050 g lupiinia (paloittelin ja annoin näiden liota pari yötä kylmässä vedessä, koska en ehtinyt värjäämään heti lupiinit saatuani)
110 g villalankaa
11 g alunaa
12 g kuparivihtrilliä (laitoin aluksi 6 g, mutta lisäsin sitten toisen samanlaisen, tällä ei kuitenkaan ollut havaittavaa vaikutusta väriin, joten 6 g olisi varmasti riittänyt)

Lupiineja keitin reilun tunnin, siivilöin ne ja annoin liemen jäähtyä jonnekin reiluun 40 asteeseen. Lisäsin alunan ja langat ja nostin lämpötilan 80-90 asteeseen. Seurasin tarkkaan ettei liemi pääse kiehumaan, koska kuulemma sillä on huonoja vaikutuksia väriin(?) ja eihän lankakaan siitä tykkää. Kuparin lisäsin värjäyksen puolessa välissä eli noin puolen tunnin kohdalla. Joissakin resepteissä kupari laitetaan heti aluksi, joissakin puolessa välissä. En tiedä onko tällä jotain merkitystä. Joku viisaampi voisi kertoa.

Testasin vielä jälkivärissä yhdellä vyyhdillä ph:n nostamista, josta seurauksena kuvassa oikeanpuoleinen tylsempi väri. Ei siis kannattanut. 


Värjäyksen jumala pilailee kustannuksellani!

Minähän en siis erityisemmin välitä vaaleanpunaisesta tai pinkistä… Värjäyksen kautta noihin väreihin on kuitenkin muodostunut jonkinlainen viha-rakkaussuhde ja korkeammat voimat haluavat selvästi kiusata minua tästä. 














Värjäsimme koulussa punapuulla ja kun liemeen jäi runsaasti väriä, se otettiin talteen ja tehtiin kaikenlaisia kokeiluja lankaan, nahkaan, puuhun… Koulukaverini kokeili lisätä liemeen hieman soodaa ja oho! Liemi muuttui kauniin violetinpunertavaksi! Tätä piti heti tietenkin testata lisää. Esipuretin alunalla yhden vyyhdin ja laitoin sen kylmään liemeen muutamaksi päiväksi. Siitä tuloksena kuvassa vasemmanpuoleinen vyyhti. Koulun päätyttyä otin loput liemet kotiin, etteivät mene hukkaan ja keittelin niistä normaalin hieman happaman ja toisen emäksisemmän liemen. Oikeanpuoleiset haaleammat vyyhdit ovat tästä värjäyksestä. Pidin lämpötilan hieman tavallista alhaisempana, koska kuulin hiljattain, että lanka ei kestä kuumaa emäksistä lientä. (Tähänkin kaipaisin lisää perusteluja. Olen nimittäin aikaisemmin lisännyt soodaa myös kuumaan liemeen, enkä ole huomannut langan siitä kärsineen.) Lanka olisi tässä tapauksessa varmaan kannattanut purettaa etukäteen, koska epäilen haaleamman värin johtuvan siitä, että aluna ja näin ollen väri eivät tarttuneet lankaan yhtä hyvin alemmassa lämpötilassa. Eri sävyt johtuvat erimerkkisten lankojen erilaisista värjäytymisominaisuuksista. Näitä lankojahan ei voi myöskään huuhdella tavanomaisesti etikkavedellä, koska ph:n muutos alkaa heti muuttamaan väriä punaisempaan päin. Sen sijaan huuhtelin ne vain miedossa saippuavedessä. 














Happamammassa liemessä punapuu tuotti tutumpia punaisia sävynä tällä kertaa kallistuen lohenpunaiseen. Valitettavasti näistä kokeiluista en pysty dokumentoimaan kovin tarkkoja reseptejä. :)

2 kommenttia:

  1. Kiva lukea sinun välien selvittelyä värjäyksen jumalan kanssa. Ei se pilaile, vaan jostain syystä sallii sen, että emäksisessä liemessä punaiset väriaineet saavat sinistä värjäystaivaasta. Näin käy myös veriseitikillä ja tietysti myös verihelttaseitikillä. Jopa kuukausia jälkikäteen emäksisessä pesussa käynyt seitikkilanka muuttaa sävyään siniseen päin. Krappi pitäis kokeilla, ilmaantuuko sama värin muutos. Sen taidan kesällä tehdä. Krapin ja seitikin punainen väri on samaa sukua, liekkö myös niin punapuun kanssa.

    VastaaPoista
  2. Ph 6 toimii lupiinin kanssa paremmin kuin 8 ainakin oman kokemukseni mukaan. Tulee sitä hullunvihreää varmemmin :) Olewn heitellyt nyt jälkiliemiin verhoja ja farkkuja, tulos laihahko mutta kiva haaleanvihreä.

    VastaaPoista