maanantai 9. tammikuuta 2012

Jäkäläviolettia! Lichen purple!


















Voin rehellisesti tunnustaa että vastaan tuli kauheimman hajuinen värjäysliemi ikinä, peittosi yli talven muhineet suomuorakkaatkin. Mutta lopputulos oli ehdottomasti sen arvoinen! Testissä oli siis vuoden alkajaisiksi ammoniakkikäytettyjen jäkälien resepti, sovelsin hiukan Ravelryn Plants to dye for -ryhmässä juhlaistua ohjetta.

Tähän erään tarvittiin noin 6 dl napajäkälää, 4 dl ammoniakkia, 4 dl vettä ja iso, tiiviskantinen lasipurkki (tilaa pitää jäädä reilusti liemen ja jäkälien jälkeenkin). Jäkälät mitattiin purkkiin, ammoniakit ja vedet päälle, kansi tiukasti päälle ja reipas hölskytys. Liemi alkoi antaa väriä jo tässä vaiheessa, tosin väri oli ruskeanoranssi. Vein purkin sisälle lämpimään (ohjeen mukaan liemen säilytyslämpötilan pitäisi olla 15-25 astetta) ja ilmasin sitä (ulkona) säännöllisesti, toisin sanoen avasin kannen muutamaksi sekunniksi ja kannen tiiviisti sulkemisen jälkeen ravistin reippaasti. Ohjeen mukaan ensimmäisellä viikolla tämä olisi pitänyt tehdä 6 kertaa päivässä mutta enpä jaksanut. Ensimmäisen viikon ilmasin purkkia kolme kertaa päivässä, seuraavana viikkona kaksi kertaa päivässä ja kolmantena ja viimeisenä viikkona kerran-pari per päivä. Näemmä riitti tuolle liemelle oikein hyvin. Ohjeen mukaan tämä liemen kehittyminen saattaa kuitenkin ottaa kauemminkin, ja värin vain pitäisi vahvistua mitä kauemmin sitä seisottaa.

Kolmannella viikolla vaahtokuplat jotka liemi hölskytettäessä antoi olivat hienon kirkkaanpunaisia, eli liemi alkoi olla valmis. Muutaman päivän yli kolme viikkoa muhittuaan laitoin liemen (ulkona, karmean hajuinen litku) kattilaan ja värjäsin sen pois. Siilasin jäkälänpalaset kangasrätin läpi liemestä ja kaadoin vielä jäkälänkappaleiden päälle kattilaan ämpärillisen vettä. Laitoin valmiiksi kasteltujen lankojen (350 g) kaveriksi kattilaan ohjeen mukaan kaksi desiä suolaa, tosin kaikissa jäkäläohjeissa ei sitä mainita eli mahtaako olla pakollinen lainkaan, eipä siitä nyt haittaakaan tuntunut olevan. Lämmitin liemen 80 asteeseen, annoin olla tunnin ja väänsin keittolevyltä lämmöt pois, seuraavana päivänä tein saman ja annoin lankojen taas jäähtyä liemessä ennen huuhtomista. Huuhtominen piti tehdä sisällä, haju ei ollut mitenkään ilahduttava... Kuitenkin, väri kesti huuhtomisen ja pahin hajukin näytti kuivumisen myötä hälvenneen eli nyt voi onnellisen pörheänä ihastella ihanan värisiä lankoja!

--------------

I can honestly say that this is the most awful smelling dye bath that I've come across, but totally worth it! I tested ammonia fermenting method with some
Umbilicaria proboscidea (rock tribe) -lichen (I'm not 100% sure of the exact species, tho) , slightly modifying a recipe that was originally published in Ravelry's Plants to dye for -group.

To this "vat" I needed about 6 dl lichen, 4 dl ammonia, 4 dl water and a big glass jar with a tight fitting lid (there should be plenty of free space after the lichen and ammonia-water-mixture). I poured ammonia and water to the jar, on top of the lichens, and closed the lid and shook the jar. It immediately showed some signs of colour, brownish orange. I did this all outside, but after I closed the lid I took the jar inside. 15-25 degrees, is a good temperature for the "vat", said the original recipe. The vat should be
aerated (opened for a few seconds) and shaken faithfully, the recipe recommended 6 times a day during the first week but I didn't have the time to do that. It seems that 3 times a day during the first week, 2 times during the second and 1-2 times during the 3rd week was enough.

During the 3rd week the foam which appeared when the vat was shaken turned beautiful bright red, so the vat was ready. The recipe, tho, said that it might take some more weeks, but when this vat was 3 weeks and some days old, I poured it into a kettle and dyed it (outside!). I strained the lichen from the vat, and poured 10 l water to the kettle, and poured 2 dl salt to go with the yarns (350 g) as the recipe told me to -the salt is not mentioned in all lichen recipes, tho, so I wonder if it's really necesssary. Well, it didn't do any harm either... I heated the kettle to 80 degreed and kept it there for an hour, switched off the heat and let the dyebath cool. On the next day I did the same heating again, and after the dyebath had cooled, I rinsed the yarn. I had to do that inside, and damn that smell! It didn't stick to the yarn badly, tho, and the dye didn't suffer from the rinsing. Im still in awe, what a wonderful colour!!


5 kommenttia:

  1. Pitää kokeilla... kesällä :) Kiitos tästä vuoden värikkäästä avauksesta !

    VastaaPoista
  2. Voi ihana violetti! Saapiko tuota napajäkälää muuten kuin hartaasti kivenpäällisiä raapimalla.....? Ja ammoniakkia PITÄÄ siis ostaa peräti tonkka ensi kesänä :P

    VastaaPoista
  3. Suhteellisen yleinenhän tuo on ainakin täällä, ja esiintymät on aika isoja, mutta esiintymistä ei kannata rapsutella irti kuin pienenpieni osa kerrallaan (uudistuu hitaasti). Ja täytyy nyt nipona muistuttaa että jokamiehenoikeuksiin jäkälän kerääminenhän ei kuulu...

    VastaaPoista
  4. Tulin tänne ravelryn kautta. Sinulla on huisit värit. Onko sinulla tietoa noiden valon kestävyydestä? Minä värjäsin ammoniakissa muhineita haavankeltajäkäliä, aniliinin punaista tuli pimeässä ja vaaleaa violettia auringossa. Hauskaa se oli, mutta jostain luin etteivät värit oikein kestä.
    Sinun lankasi ovat kuitenkin ihan toista maata, jospa kesällä kokeilisin, vaikka valonkestoarvot eivät olisikaan korkeat. Joten otan osoitteesi seurantaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole vielä koittanut valonkestotestiä, joten en oikein osaa kestävyydestä vielä sanoa. Mutta jahka tuota aurinkoa alkaa olla enemmän, pitää sitäkin kyllä koittaa. Raportoin siitä sitten kevään mittaan :)

      Poista