Tekisikö mielesi värjätä?

Nyt kun maas on hanki ja järvet jäässä, on hyvää aikaa leikkiä pikku kemistiä omassa (koe)keittiössä ja värjäillä kaikenlaista vaikka sillä normaalisti biojäteastiaan päätyvällä tavaralla!
Eikä kokeilevan ja uutta luovan värjärin tarvitse suinkaan olla yksin, vaan hän voi samalla osallistua tektiilitaiteilija Ulla Lapiolahden ja kuva- ja meditaiteilija Päivi Hintsasen  SULOisia värejä-proggikseen.
Kyseessä on kaikille avoin roskisvärjäämisen koekeittiö-projekti jonka tavoitteena on herättää kuluttamiseen liittyviä ajatuksia muotoilun ja taiteen keinoin. Projekti pyrkii myötävaikuttamaan ympäristömyönteisemmän asennemuutoksen aikaansaamiseen. Hauskasti ja hulvattomasti!

Jyväskylässä ja muualla Suomessa järjestettävien työpajojen lisäksi Ulla ja Päivi avaavat huomenna 28.1. SULOisia värejä – blogin, jonne he toivovat kokemuksia roskisvärjäyksestä ja kokeilujen tuloksista. Tännekin saa raportoida.

Nyt kaikki penkomaan omaa roskista, kuivattamaan hedelmänkuoria ja ryöväämään ne viimeisetkin sipulinkuoret sieltä lähikaupan laarista!

http://suloisiavareja.wordpress.com/about/

Usuttaa kanssavärjäreitään,

Kaukameeli

Silkkiä. Silk.

(In English after the pic!)

Vaikka työpöydällä lepää edelleen todiste hieman epäonnistuneesta kokeilusta värjätä silkkiä, sain sentään jotain silkkivärjäilyjä onnistumaankin viime kesänä, kun otin värjättäväksi hieman paksumpaa lankaa. Tässä on nauha, jota tein häntähupun pääntien ja helman reunukseen. Toisessa olen harjoitellut egyptiläisen diagonaalin alkeita.

Tämä nyt on hieman huono raportti, sillä varmuudella tiedän vain sen, millä värjäsin punaisen langan: krapin ja kokenillin seoksella. Lanka oli ensin värjätty pelkällä krapilla, mutta siitä tuli samanlaista murrettua oranssia kuin pari aiempaa kokeilua veriseitikillä, joten lykkäsin langan vielä seokseen, jossa oli krapin jämät ja tuoreempana kokenillia. Silkki värjääntyi pelkällä krapilla oranssimmaksi kuin samassa liemessä värjätty villalanka, mutta se saattoi olla jo lähdössään beigempää, toisin kuin valkoinen villalanka. Keltainen on luultavasti paatsamaa, sillä sitä keittelimme hyvinkin riittoisan satsin Kaukameelin kanssa ja lopulta kyseisessä padassa tuli uitettua yhtä jos toista. Vihreä on värjätty ensin indigon jälkiliemissä ja sen jälkeen jollakin kellervällä, mahdollisesti samaisella paatsamalla.

Kuva on hieman harmaa, sillä tänään vasta sattui samaan aikaan sekä sopivasti aikaa että edes sen verran valoa, että sain otettua kuvan ulkona, kuten mukana linssiluteilevasta lumikokkareesta voi päätellä. Vieläkin tuli hieman tummahko kuva. Hupustakin otin kuvan, mutta vasta kuvia editoidessa totesin, että se on aika lailla ryppyinen, joten unohdetaan se kuva!

I still have proof of the not so successful try of dyeing silk on my working table, but I do managed to dye silk properly too last summer. I just used a bit heavier thread. Here you can see tablet weaving I made out of some of the silk. I made it for a liripipe. In another band I have been practicing the basics of Egyptian diagonal.

 This is a bit bad rapport, as I am sure only about the red thread, how it is dyed. I used mixture of cochineal and madder. The thread had been dyed first in only madder, but I got the same orange hue than earlier from Cortinarius sanguineus, bloodred webcap, so I dyed it again. Yellow is probably buckthorn, as Kaukameeli and I had a quite generous kettle of it last summer and dyed one and another thing in it. Green have dyed first with some yellowish, like said buckthorn or maybe with tansy (I did not like the colour, and dyed it again) and then with indigo.

I made the band and the liripipe more than a month ago, but as it has been quite dark and cloudy winter this far, I have not had free time and enough light outside (at the same time) before this to take pics. The pic is still a bit dark, sorry about that. I photographed the liripipe too, but realized only when editing the pic it was pretty wrinkled, so let´s forget it!

Jäkäläviolettia! Lichen purple!

Voin rehellisesti tunnustaa että vastaan tuli kauheimman hajuinen värjäysliemi ikinä, peittosi yli talven muhineet suomuorakkaatkin. Mutta lopputulos oli ehdottomasti sen arvoinen! Testissä oli siis vuoden alkajaisiksi ammoniakkikäytettyjen jäkälien resepti, sovelsin hiukan Ravelryn Plants to dye for -ryhmässä juhlaistua ohjetta.

Tähän erään tarvittiin noin 6 dl napajäkälää, 4 dl ammoniakkia, 4 dl vettä ja iso, tiiviskantinen lasipurkki (tilaa pitää jäädä reilusti liemen ja jäkälien jälkeenkin). Jäkälät mitattiin purkkiin, ammoniakit ja vedet päälle, kansi tiukasti päälle ja reipas hölskytys. Liemi alkoi antaa väriä jo tässä vaiheessa, tosin väri oli ruskeanoranssi. Vein purkin sisälle lämpimään (ohjeen mukaan liemen säilytyslämpötilan pitäisi olla 15-25 astetta) ja ilmasin sitä (ulkona) säännöllisesti, toisin sanoen avasin kannen muutamaksi sekunniksi ja kannen tiiviisti sulkemisen jälkeen ravistin reippaasti. Ohjeen mukaan ensimmäisellä viikolla tämä olisi pitänyt tehdä 6 kertaa päivässä mutta enpä jaksanut. Ensimmäisen viikon ilmasin purkkia kolme kertaa päivässä, seuraavana viikkona kaksi kertaa päivässä ja kolmantena ja viimeisenä viikkona kerran-pari per päivä. Näemmä riitti tuolle liemelle oikein hyvin. Ohjeen mukaan tämä liemen kehittyminen saattaa kuitenkin ottaa kauemminkin, ja värin vain pitäisi vahvistua mitä kauemmin sitä seisottaa.

Kolmannella viikolla vaahtokuplat jotka liemi hölskytettäessä antoi olivat hienon kirkkaanpunaisia, eli liemi alkoi olla valmis. Muutaman päivän yli kolme viikkoa muhittuaan laitoin liemen (ulkona, karmean hajuinen litku) kattilaan ja värjäsin sen pois. Siilasin jäkälänpalaset kangasrätin läpi liemestä ja kaadoin vielä jäkälänkappaleiden päälle kattilaan ämpärillisen vettä. Laitoin valmiiksi kasteltujen lankojen (350 g) kaveriksi kattilaan ohjeen mukaan kaksi desiä suolaa, tosin kaikissa jäkäläohjeissa ei sitä mainita eli mahtaako olla pakollinen lainkaan, eipä siitä nyt haittaakaan tuntunut olevan. Lämmitin liemen 80 asteeseen, annoin olla tunnin ja väänsin keittolevyltä lämmöt pois, seuraavana päivänä tein saman ja annoin lankojen taas jäähtyä liemessä ennen huuhtomista. Huuhtominen piti tehdä sisällä, haju ei ollut mitenkään ilahduttava... Kuitenkin, väri kesti huuhtomisen ja pahin hajukin näytti kuivumisen myötä hälvenneen eli nyt voi onnellisen pörheänä ihastella ihanan värisiä lankoja!

--------------

I can honestly say that this is the most awful smelling dye bath that I've come across, but totally worth it! I tested ammonia fermenting method with some Umbilicaria proboscidea (rock tribe) -lichen (I'm not 100% sure of the exact species, tho) , slightly modifying a recipe that was originally published in Ravelry's Plants to dye for -group.

To this "vat" I needed about 6 dl lichen, 4 dl ammonia, 4 dl water and a big glass jar with a tight fitting lid (there should be plenty of free space after the lichen and ammonia-water-mixture). I poured ammonia and water to the jar, on top of the lichens, and closed the lid and shook the jar. It immediately showed some signs of colour, brownish orange. I did this all outside, but after I closed the lid I took the jar inside. 15-25 degrees, is a good temperature for the "vat", said the original recipe. The vat should be aerated (opened for a few seconds) and shaken faithfully, the recipe recommended 6 times a day during the first week but I didn't have the time to do that. It seems that 3 times a day during the first week, 2 times during the second and 1-2 times during the 3rd week was enough.

During the 3rd week the foam which appeared when the vat was shaken turned beautiful bright red, so the vat was ready. The recipe, tho, said that it might take some more weeks, but when this vat was 3 weeks and some days old, I poured it into a kettle and dyed it (outside!). I strained the lichen from the vat, and poured 10 l water to the kettle, and poured 2 dl salt to go with the yarns (350 g) as the recipe told me to -the salt is not mentioned in all lichen recipes, tho, so I wonder if it's really necesssary. Well, it didn't do any harm either... I heated the kettle to 80 degreed and kept it there for an hour, switched off the heat and let the dyebath cool. On the next day I did the same heating again, and after the dyebath had cooled, I rinsed the yarn. I had to do that inside, and damn that smell! It didn't stick to the yarn badly, tho, and the dye didn't suffer from the rinsing. Im still in awe, what a wonderful colour!!

Kulahtaneet kirkkosukat, väriä!

Rautavetemme rumaksi värjäämät entiset valkeat kirkkosukat (Nallea) uiskentelivat sipuliliemessä tunnin, 10g alunaa mukana. Pohjavärin haalea likainen raudanharmaa siis tuotti oliivinvihreää!

Olen sairauden vuoksi joutunut makuuttamaan värejäni/lankojani/intojani monta kuukautta. Kunhan tokenen tahdon kutoa, kutoa, kutoa. Haaveissa miehelle fair isle-slipoveri! Ja sitä EI sitten pestä koneessa....... (nimittäin joku nimetön emäntä tunki koneeseen lapsen lempivillapaidan. Haluaako joku piskuisen paidanmuotoisen pannumyssyn?) Toisaalta muutama kiehtova nauhakin odottaa kutojaansa.