Lupiininvihreää silkkiä

Lupiinilla värjättyä silkkiä. <3 Niin kaunista. Ohje löytyy täältä
Erona että silkki on värjätty matalammassa lämpötilassa, max 60 astetta. Väri näyttäisi aika lailla samanlaiselta kuin villassakin. Värjäri ja silkkikauppias on tyytyväinen. :)

... vai sinivihreääkö sittenkin?

Edellisen upeanpunaisen postauksen by Aidan jälkeen pahoitellen laimennan värimaailman..... mutta tämä pitää taas jakaa! Jostain syystä kuvittelen edelleen, että kukkavärjäys on kehitettävissä...

Jättikattilallinen sinisiä lupiininkukkia riivittynä (hauskaa ajanvietettä!) ja lioteltuna pari päivää sadevessä (ph5-6), keitto 2 tuntia ja taas unohdus jona aikana esipuretettu 1-säikeinen Virtain Villa likoili kattilassaan samoin... Värjärin vihdoin havahduttua realiteetteihin, liemen kuumennus 80-90 hujakoille ja unohdus nuotiolle muutamaksi tunniksi ("hyvin varmaan siellä pärjää"). Jäähdyttelyä ei edes tarvittu ja huuhtelun jälkeen lanka säilytti viehkeän vihreänsä - ajan mittaan se kokemukseni mukaan haalistuu ja kallistuu enemmän harmaanvihreään. Mutta huu keörs, minusta tämä "vaihtuvavärinen lanka" on suloista!

Eräs syy värjärin hitauteen ja laiskuuteen. Kuvassa vain toinen keppi, koska tuo punainen asia estää toisen kepukan käytön. Värjäyssessio keskeytyy siis luonnonvoimien astuessa kuvaan, muutamaksi viikoksi.

Vaihteeksi punaista

Kylmävärjäys krapilla

Koulussa värjättiin keväällä myös krapilla. Otin krapinpalat talteen jatkokäyttöä varten. Tämä punainen tuli ”kylmävärjäyksessä” seuraavanlaisella ohjeella:

1kg(?) kertaalleen keittovärjäyksessä käytettyjä krapinpaloja

175g alunalla esipuretettua villalankaa

Lämpötila pyritään pitämään n. 40 asteessa. Käytännössä se minulla vaihteli 20-50 asteessa. Langat saivat olla liemessä kuukauden päivät. Nostin lämpötilan keskimäärin kerran päivässä 50 asteeseen ja säilytin kattilaa vanhoista routalevyistä tätä tarkoitusta varten rakentamassani styroksilaatikossa, jotta lämpötila säilyisi pidempään. Krapinpalat olivat kangaspussissa, jotta väristä tulisi tasaisempi, eikä langoissa olisi niin paljoa putsaamista.

Oikeapuoleisissa harmaa pohjaväri.

Kokenillin jälkiväri

Tämä kokeilu on viime syksyltä, mutta en ole ehtinyt kirjoittamaan siitä. Unikankareen kokenillivärjäyksessä otin liemen talteen, koska siinä oli vielä paljon väriä jäljellä. Myöhemmin kotona värjäilin sillä jo aikaisemmin värjättyjä keltaisia ja haaleanpunaisia lankoja. Yllätyksekseni sain täydellisen syvänpunaisia lankoja, joissa ei ollut jälkeäkään pinkistä tai fuksiasta. Liemen ph oli neljä, aika hapan siis, vaikka en sitä muuttanut mihinkään suuntaan. Tämä varmasti vaikutti värin punaisuuteen. Harmi etten laittanut liemeen yhtään valkoista vyyhtiä. Olisi ollut kiintoisaa nähdä minkä värinen siitä olisi tullut. 

Näin kauniin punaisen kokenilli antoi aiemmin sipulinkuorilla värjättyyn lankaan.

  

Rakkolevä

Sotkalla saaristossa purjehtiessani keräsin rannalta talteen rakkolevää ihan mielenkiinnosta. Ohjeessa sanottiin että siitä saisi vaaleapunaista (voi ei!), mutta siinä olisi pitänyt käyttää tinasuolaa mitä minulla ei ole. No vaaleanpunaista ei onneksi tullut vaan kaunis ruskea. Aika lähellä kielosta saatavaa väriä. Voi siis olla että jätän rakkolevät jatkossa rannoille, koska kielosta lähtee huomattavasti vähemmän merellinen tuoksu…

n. 1kg rakkolevää

70g villalankaa

7 g alunaa

Tunnin keittämisen jälkeen siivilöinti ja värjäys tunnin ajan

Pakurikääpä

Pakurista ei kuulemma tule mitään erityistä väriä ihanan värisestä liemestä huolimatta. Minusta tämä kullan-keltaruskea on silti kaunis. Laitan pikkuvyyhden aurinkoon koehaalistumaan ja kerron myöhemmin kuinka kävi. Liotin puolentoista kilon kääpää pari viikkoa sadevesitilkassa ja jossain vaiheessa laitoin tuon vyyhden sinne myös, se kävi siis vahingossa läpi kolme keittoakin.... Ph oli alkujaan 4, muuttelen sitä ja lisäilen kenties alunaa (ja viinikiveä?) vai mitä mieltä olette - käytänkö lipeää? Ei huvittaisi - sitäpaitsi sade turmeli koivuntuhkaläjäni, sen josta piti keitellä lipeää!

Lupiineja

Tässäpä kolme värjäyskertaa lupiininlehdillä.

Vasemmalta valkoinen seiskaveikka, aluna ja kuparivihtrilli ph6. Virtain Villan yksisäikeinen, kupari ja aluna ph6. Seiskaveikka kupari ja ph8.

Tästä keväänviheästä voisi neuloa vaikka suuuuuuuuren virolaisen huivin!

Löyhkä/haisuseitikki

Kurkipellon VPK kertoo:

2kg jäisiä haisu/löyhkäseitikkiä, 10 litraa vettä ja ruokalusikallinen (15ml) ammoniakkia keitetty tunnin verran ja jätetty likoamaan n. vuorokaudeksi (se tuttu laiskuus!). Sadevesi ph5. Ammoniakilla ph nousi seitsemään.

100g luonnonvalkoista seiskaveikkaa pääsi kyytiin ja 40 asteen tietämillä...

...lisätty 7g kuparisulfaattia.

Kuvassa vaaleanvihreä löyhkis ja lupiini ph6. Ensin lanka näytti plehjulta, mutta pesu virkisti värin ihan raikkaaksi.

Löyhkis vertailun vuoksi lupiini ph8:n vierellä.

Kurkipelto kuittaa ja lähtee laittamaan elämäänkyllästyneet raparperilankansa lupiinin jälkiliemeen.....

Raparperi, not so nice...

Keittelin raparperin lehtiä ja varsia kattilanpuhdistukseksi (varret limaisuuden vuoksi verkkopussissa) reilun tunnin ja pistin jäähtyneeseen liemeen kuvassa näkyvät sekalangat villaa ja villasekoitetta, vanhoja värjäyseriä. Ph oli 7. Hiukan ennen värjäysajan loppumista (jossain 45 minuutin paikkeilla?) lisäsin 1% rautavihtrilliä ja 5% kuparisulfaattia. Mietin josko laitan rautaa lainkaan, olisiko tullut joku kivempi sävy? Yleensäkin olen raparperista saanut tämän mölpeäntumman vihreänruskean, jotenkin ummehtuneen oloisen. Harmaaseen virtainvillaan väri ei tarttunut juuri lainkaan. Ehkä pesun jälkeen värit heleytyvät?

Kurkipellon vihreä, ruskea ja keltainen päivä

Nyt niitä kuvia viime päivien värjäyksistä: kaikissa sadevesi, ph 7-8 ja alunaa tavallinen määrä. Viinikiven unohdin tykkänään, olisiko kannattanut, mitä mieltä olette?

Kiitos Nannan "takiaisestani" tuli ohdake (Keski-Suomessa ne on yksi ja sama......) ja nypittyäni miljoona piikkiä pois vyyhdestä totesin ettei ihan huono värikään ole.

Yrttihyllyn tyhjennys tuotti puna-apilankukista ja vadelmanlehdistä näin kivan värin.

Koivunlehti-porkkanannaattivärjäys. Eli yrttihyllyn tyhjennys jatkui...

Pietaryrtin kukat viime vuodelta ja lupiininlehdet tältä kesältä, tähän taisin hulauttaa hieman kupariakin sekaan ellen väärin muista... Huomatkaa riehakkaan keltainen puuvillalanka - se oli alkujaan valkoinen!

Ja vielä kerran se iloitsemani harmaalle langalle taiottu lupiinivihreä, kuparin kanssa. Ph oli 8.

Tässä vielä koko sortin sakki. Vaikea saada värejä kohdilleen näytöllä! Sävy- ja värierot ovat ihan hienot oikeasti, en tiedä kuinka teidän koneillanne näkyy?

No nyt on vihreetä. Ja ei kai taas… Pinkkiä!

Lupiinista kuparilla vihreää

Aikaisemmat kokeiluni lupiinilla ovat tuottaneet haaleita keltaisia. Myöhemmin opinkin, että taikasana lupiininvihreään on kuparivihtrilli. Riittävä määrä lupiinia on myös tarpeen.

Käyttämäni resepti tähän vihreään

1050 g lupiinia (paloittelin ja annoin näiden liota pari yötä kylmässä vedessä, koska en ehtinyt värjäämään heti lupiinit saatuani)

110 g villalankaa

11 g alunaa

12 g kuparivihtrilliä (laitoin aluksi 6 g, mutta lisäsin sitten toisen samanlaisen, tällä ei kuitenkaan ollut havaittavaa vaikutusta väriin, joten 6 g olisi varmasti riittänyt)

Lupiineja keitin reilun tunnin, siivilöin ne ja annoin liemen jäähtyä jonnekin reiluun 40 asteeseen. Lisäsin alunan ja langat ja nostin lämpötilan 80-90 asteeseen. Seurasin tarkkaan ettei liemi pääse kiehumaan, koska kuulemma sillä on huonoja vaikutuksia väriin(?) ja eihän lankakaan siitä tykkää. Kuparin lisäsin värjäyksen puolessa välissä eli noin puolen tunnin kohdalla. Joissakin resepteissä kupari laitetaan heti aluksi, joissakin puolessa välissä. En tiedä onko tällä jotain merkitystä. Joku viisaampi voisi kertoa.

Testasin vielä jälkivärissä yhdellä vyyhdillä ph:n nostamista, josta seurauksena kuvassa oikeanpuoleinen tylsempi väri. Ei siis kannattanut. 

Värjäyksen jumala pilailee kustannuksellani!

Minähän en siis erityisemmin välitä vaaleanpunaisesta tai pinkistä… Värjäyksen kautta noihin väreihin on kuitenkin muodostunut jonkinlainen viha-rakkaussuhde ja korkeammat voimat haluavat selvästi kiusata minua tästä. 

Värjäsimme koulussa punapuulla ja kun liemeen jäi runsaasti väriä, se otettiin talteen ja tehtiin kaikenlaisia kokeiluja lankaan, nahkaan, puuhun… Koulukaverini kokeili lisätä liemeen hieman soodaa ja oho! Liemi muuttui kauniin violetinpunertavaksi! Tätä piti heti tietenkin testata lisää. Esipuretin alunalla yhden vyyhdin ja laitoin sen kylmään liemeen muutamaksi päiväksi. Siitä tuloksena kuvassa vasemmanpuoleinen vyyhti. Koulun päätyttyä otin loput liemet kotiin, etteivät mene hukkaan ja keittelin niistä normaalin hieman happaman ja toisen emäksisemmän liemen. Oikeanpuoleiset haaleammat vyyhdit ovat tästä värjäyksestä. Pidin lämpötilan hieman tavallista alhaisempana, koska kuulin hiljattain, että lanka ei kestä kuumaa emäksistä lientä. (Tähänkin kaipaisin lisää perusteluja. Olen nimittäin aikaisemmin lisännyt soodaa myös kuumaan liemeen, enkä ole huomannut langan siitä kärsineen.) Lanka olisi tässä tapauksessa varmaan kannattanut purettaa etukäteen, koska epäilen haaleamman värin johtuvan siitä, että aluna ja näin ollen väri eivät tarttuneet lankaan yhtä hyvin alemmassa lämpötilassa. Eri sävyt johtuvat erimerkkisten lankojen erilaisista värjäytymisominaisuuksista. Näitä lankojahan ei voi myöskään huuhdella tavanomaisesti etikkavedellä, koska ph:n muutos alkaa heti muuttamaan väriä punaisempaan päin. Sen sijaan huuhtelin ne vain miedossa saippuavedessä. 

Happamammassa liemessä punapuu tuotti tutumpia punaisia sävynä tällä kertaa kallistuen lohenpunaiseen. Valitettavasti näistä kokeiluista en pysty dokumentoimaan kovin tarkkoja reseptejä. :)

Varovainen lupiinialoitus

Ennen kuin posti tuo varsinaisia lankoja, päätin värjätä vaalean harmaata seiskaveikkaa lupiinilla. Lupiineja liottelin ensin päivän, ihan vaan laiskuuttani. Ph oli 8, vetenä sadevesi, ja tunnin keittämisen jälkeen laiskanliotus yön yli. Tositoimiin ryhtyessäni lisäsin puretteeksi kuparisulfaattia 3g - lankaa oli jokseenkin 50g. Kuvassa ylimpänä siis lupiininlehdet harmaalle pohjalle, minusta hurjan nätti. Alaosan langat ovat mm. ohdaketta, porkkanannaattia plus koivunlehtiä sekä vadelmalehti-puna-apilankukkia. Kunhan kuivuvat niin dokumentoin tarkemmin. Yrttihyllyltä tyhjentelin siis männä- ja edellisvuotiset purkit.

Jälkipyykkiin heitin sitten vaaleansiniset farkkuni.

Ja kattilassa jo uusi lupiinikeite menossa, se taianomainen vihreä siis tulossa jälleen!

tämä on testi ja nyt tämän jälkeen lähden kaivamaan pihalta voikukan juuria, takiaisen lehdet kiehuu hellalla...