Varvuista liemeksi

Juhannuksena seikkaillessani maaseudun rauhassa ja erään järven rantaryteiköissä tuli mieleeni, että suopursustahan taisi saada jotain kivaa väriä aikaiseksi. Samoilla mailla oli myös runsainmitoin kanervaa ja sitten pitikin jo kaivaa nettiä puhelimesta esiin, että mitäs näillä värjäämisestä sanottiinkaan. Osuin tälle sivustolle . Niimpä sitten isolla kädellä harvensin luontoa kanervista ja suopursuista, jopa niissä mitoissa, että auton takakontti oli aivan täynnä molempia. Nettisivuilla taisi olla jossain maininta vielä siitä, että vuoden värjäyskasvi on varvut. Siis aivan teemassa menin.

Vietin sitten juhannuspäiväniltaa repimällä oksia varsista irti ja katkoin ne pieniksi palasiksi, laittaen ne kahteen isoon minigrip-pussiin. Molemmat tietenkin omaansa. Sain vinkkiä, että minun tulee vielä kuivattaa varvut kunnolla, jotta ne eivät homehdu pusseissa. Laitoin ne sitten pariksi viikoksi parvekkeelle sanomalehtien päälle. Tunkiessani varpuja takaisin pussiin ne napsahtelivat hyvin katki-poikki, joten saatoin olla varma niiden kuivumisesta.

Kahden viikon päästä Nuijasota-tapahtumassa sain sitten kattiloita ja muita värjäykseen tarvittavia ainesosia lainaan/käyttööni ja aloittelin itsekseni edellä mainitusta nettiosoitteesta poimituin ohjein värjäämisen. Pussit painoivat kuivana enää 800-900g väleillä, mutta tein silti liemet sen mukaan kuin varpuja olisi ollut 1 kilo kutakin. Liuotin molempia kaksi päivää Kavalahden järven vedellä täytetyissä ämpäreissä. Tämän jälkeen kaadoin liemet varpuineen kattiloihin ja aloin nostamaan lämpötiloja.

Keittelin varpuja ja siivilöin liemet kolmen tunnin keittämisen jälkeen. Tämän jälkeen jatkoin ohjeiden mukaisesti. Ikävästi vain keittoliesi napsahteli pois päältä, kun lieden mielestä hän kuumeni liikaa. Tästä syystä koko prosessi värjäämisessä vei koko päivän. Olin aivan uupunut illan pimeytyessä, kun laittelin tavaroitani pois. Siitäpä syystä menin sitten heittämään vahingossa suopursuliemen pois, vaikka minun piti siitä seuraavana päivänä yrittää värjäillä lisää lankoja.

Tulos ei ollut sitten sitä mitä toivoin saavani. Kanervasta ohjeen mukaan piti tulla tummanruskeaa ja suopursusta pronssinruskeaa. Mielestäni kanerva on enemmänkin keltaisen ruskeaa tai vihertävä sinappi ja suopursusta tuli tummaa, messingin ruskeaa. Lankana kanervassa oli Turun keskiaikamarkkinoilta eräästä virolaisesta liikkeestä ostettua luonnonvalkoista lampaan lankaa ja suopursussa taas oli ahvenanmaanlampaan lankaa.
Näin jälkikäteen mietin, että oliko ahvenaanmaanlampaan lanka harmaata eikä valkoista. Fiksuna tyttönä en sitten ottanut itselleni mallipätkiä langoista ja vyötteet ovat kenties tuolla jossain keskiaikakamojeni keskellä hukkapiilossa. Olin vaan niin innokas tekemään oman ekan värjäykseni. Tosiaan tulos ei ole sitä mitä toivoin eikä langat ole minun värimaailmaani oikein sopivia. Toki olen saanut kehuja, että aivan ihanat värit siitä huolimatta. Ja olenkin erittäin iloinen ja ylpeäkin hieman omista ekoista langoistani.

Saapa nähdä mitä ensi kesänä sitten keksin. Kuitenkin tuosta keittolevymenetelmästä tulee päästä eroon. Se ei vaan toimi. Kannustan kaikkia siis tekemään tustustumisretkiä värjäyksen mielenkiintoiseen maailmaan.