Kalliokarve ja sen kaveri

En tiedä miksi, mutta puiden oksilla kasvava kalliokarve ei värjää lankaa samallalailla syvän ruskeaksi kuin kalliolta ja kivien pinnalta kerätty. Jos joku tietää mistä tämä johtuu kertokaa ihmeessä! Ruskea väri ei myöskään tarttunut lainkaan puuvillalankaan, mitä käytin vyyhtien sitomiseen.

Kuvassa tummanruskea on kalliokarveen kanssa kuusi tuntia keitetty villalanka, jäkälää oli noin puoli muovikassillista. Vaalenruskea on pienemmässä määrässä ja vähemmän aikaa keitetty villalanka ja keltainen on pietaryrtin kukinnoilla värjätty villalanka. Kaikki langat on esipuretettu alunalla ja viinikivellä. 

Kalliokarve

Heissan kaikille Pyhän Lyytin blogin lukijoille! Värjääminen on minulle suht uusi harrastus, mutta olen täysin hurahtanut. Väripata porisee jatkuvasti, paitsi silloin kun langat ovat loppu, joskus kyllä keittelen väriliemiä valmiiksi odottamaan seuraavaa langanostoreissua.  Pääasiassa värjään mökillä, missä metsä on ehtymätön kasvivärjärin varasto. Tässä yksi onnistunut kokeilu: kalliokarve.

 Kalliokarve on päältä harmaa ja alta musta jäkälä. Se kasvaa nimensä mukaan kallioilla ja kivien pinnassa, mutta myös puiden oksilla. Kalliokarve on kovaa, mutta pehmenee vesisateessa ja sitä onkin mukavinta kerätä vesisateen jälkeen. Edit: puoden oksilta kerätystä kalliokarveesta en saanut tuota syvänruskeaa, vaan siihen käytetty jäkälä on kerätty kalliolta.

Kalliokarvetta pitää keittää pitkään, luin yhden ohjeen, missä kehoitettiin keittämään 6 tuntia. Itse keitin noin kolme tuntia ja liemi välillä (vahingossa) kiehahtikin kunnolla, mutten usko siitä olevan mitään haittaa. Lopputuloksena minun makuuni kaunis ruskea. Lanka on esipuretettu alunalla ja viinikivellä.