Kesän värit käyttöön! Weaving summer´s dyes.

24 lautaa, oinaansarvea. 24 tablets, pattern is called rams horn.

Värjäyskausi alkaa olla kutakuinkin ohi. Paitsi että odotan vielä kehräämöltä viimeistä tilattua lankasatsia, josta pitäisi tulla ainakin yhdet oranssit neulakinnastekniikalla tehdyt polvisukat. Onneksi krappia riittää.

No, nyt on sitten pitkä talvi aikaa käyttää johonkin ihanaan kaikki ne kesän aikana tehdyt ihanan väriset langat... tai ainakin yrittää. Minulla ainakin on sellainen ongelma, ettei meinaa raaskia käyttää omiani. Mitä sitten, jos en enää koskaan saa vastaavaa väriä tilalle?

Olenkin säästellyt ihanimpia värejäni johonkin tosi tärkeään. Sellainen tilaus tulikin.

Viikinkipoika Kilian, ikää melkein neljä vuotta, tilasi vyön. Punaista ja vihreää. Kahdella oinaansarvella, koska isälläkin on.

Katselin lankojani. Punaista... veriseitikkiä. Vihreää... se ihanan hysteerisen vihreä, joka syntyi kastamalla keltainen lanka oman pihan morsinkoon. Nauha on hapsuineen 1,5 metriä pitkä, joten punaista ja vihreää riittää vielä toiseen vyöhön...niin, näistä vyyhdeistä. Kudottavaa lankaa on kyllä pienen kylän tarpeisiin.

* * *

Dye season is almost over, since winter is coming. I do my dyes outside and use rainwater or water from our well, so now my dyekitchen is out of order... I am actually still waiting for one more kilo of yarn, and need to make some oranges for commissioded knee high nalbinded socks.

But winter, which is coming, is excellent time to use all the yarn that has been dyed during the summer.

So. I have a problem. I can not use my most wonderful and unique colours. I am afraid that I will never ever get anything like that so I am saving them for something extra-special.

That kind of an order I did got: a viking boy Kilian, age almost four years, wanted to have a belt. Red and green and rams horn pattern, because his father has that pattern in his belt.

Hm... special order. Yes. Red from my mushroom dyes and hysteric green from yellow-woad combination.

The belt is 1,5 meters long, and decorated with bronze spirals. And there is plenty yarn left in those skeins, so I could make another... And yarn, that is plenty at my house, so I have a lot of tablet weaving and nalbinding to do during this winter.

Hienon miehen vyössä pitää olla pronssia. Of course there is some bronze in his belt too.

Kolme väriä (punainen, keltainen ja vihreä)

Syksyinen jännitysnäytelmä, josta ei puutu vauhtia!

Prologi:

Näyttämö: Kolme noitaa ulkona pimeänä lokakuisena yönä padan ympärillä häärimässä salaperäisiä taikoja mutisten – uups, väärä näytelmä. Siis yksi noita, tai no joku wannabe-värjääjä kai se on, hääräilee kelmeänä päivänä ulkona kattilan äärellä. Ajankohta on toki lokakuu ja tapahtumat levittyvät noin viikon ajalle.

I näytös:

Kattilaan sujahtaa 70 grammaa kuivattuja verihelttaseitikin lakkeja likoamaan ja myöhemmin keittymään. Kun sienistä on saatu aikaiseksi liemi, värjärimme jättää sienet silti kattilaan ja pistää sinne 250 grammaa lankaa. Syynä moiseen lankamäärään on toisessa kattilallisessa kehitteillä oleva tukevampi veriseitikkiliemi, johon se olisikin ollut ihan omiaan, mutta pientä sekoilua on havaittavissa värjärimme toimissa. Tuloksena onkin hieman vaaleampi punainen sävy, kuin oli aie. Mutta sangen kaunis sävy kuitenkin, jota voisi kuvailla vaikkapa sanoilla tumma lohenpunainen. Semmoinen nieriänpunainen. Lientä on keitelty matalahkossa lämpötilassa, noin 70 asteessa.

Jälkiväri, joka keittyy korkeammassa lämmössä, noin 80–90 asteessa, on kuitenkin ihan kohtuullisen voimakasta sekin ja himpun verran oranssimpaa lankaa nousee kattilasta, kuivana 100 grammaa.

II näytös:

Värjäri liottelee 20 g kuivattuja tiikerikaunosilmiä verihelttaseitikki liemessä (jossa sienenpalaset edelleenkin ovat) jonkin hetken ja keittää lientä n. 90 asteessa. Kun langat, 150 grammaa, lisätään liemeen, niitä keitellään reilun tunnin 75-90 asteessa ja tuloksena on oranssinkeltaista. Kuvitteleeko värjäsi vaan, vai onko väri hieman oranssimpaa sienien vuoksi kuin pelkillä tiikerikaunosilmillä värjättynä?

Jälkivärinä tulee hieman vaaleampaa ja hieman keltaisempaa lankaa 200 grammaa. Värjäri on aiemmin todennut nämä tiikerikaunosilmät sangen väriä antaviksi, siksi hän uskaltaa noinkin paljon lankaa liemeen pistää, ihan hyvin tuloksin.

III näytös:

Liemeen, jossa sienen- ja tiikerikaunosilmänraadot edelleen lilluvat, liotetaan mukaan kuivattua ahdekaunokkia. Aiemmin värjätyistä langoista on kaikki mukavasti irtoavat värjäysainekset talletettu takaisin kattilaan. Yllättäen sekaan sopii vielä myös lankaa. Tässä kohtaa kantaesityksen toteuttaja huomauttaa mahdollisille muille näytelmän tekijöille, että ahdekaunokit kannattanee pistää liemeen uimaan harsopussissa tms. sillä niitten saaminen irti langoista on yhtä tuskaa, mikäli liemestä ei siilata värjäysaineita pois ennen värjäystä. Vielä keriessäkin niitä saa langasta nyppiä. Tästä vielä tietämätön värjäri keittelee iloisena lientään korkeassa lämmössä ja samoin sittemmin lientä, jossa on 100 grammaa lankaa. Tuloksena on kullankeltainen väri, joka toisessa vyyhdessä on jopa paatsaman jälkivärin sävyistä.

Jälkiväriäkin irtoaa ja sillä tulee vihertävän keltaista, sillä värjäri lykkää 80–90 asteessa tapahtuneen värjäyksen loppupuolella sekaan 1,5-prosenttisen rautapuretuksen. Muuten, näytelmän tässä toteutuksessa käytetään 10 % alunalla ja 5 % viinikivellä puretettua lankaa.

Epilogi:

Näytelmässä käytettävät langat ovat ohutta Pirkanmaan kehräämön lankaa ja Wetterhoffin Veeraa. Jälkimmäistä on tarkoitus käyttää kirjonnassa. Lisäsävyjen saamiseksi värjääjä aikoo jossakin vaiheessa porisuttaa värimorsinko- tai indigopadallisen ja dippailla osan nyt värjätyistä langoista siihen. Samaan aikaan on meneillään myös kokeilu, jossa väriä kehitellään veriseitikistä krapin kautta kokenilliin jättämällä vanhemmat värjäysaineet liemeen. Siinä kattilassa alkaa jo jossain vaiheessa olla melkoinen tungos!

Syysterveisin Magdalen