Mesiangervokokeilu

Tuskailin facebookissa, että pitäisikö perustaa blogi, kun olisi niin paljon sanottavaa värjäämisestä. Toimeliaana naisena Sahra kutsui minut kirjoittamaan tänne, kiitos Sahra! Olenkin useasti täällä vieraillut etsimässä vinkkejä ja kokemuksia. Loistavaa, että saan nyt jakaa omia kokemuksiani tänne.

Värjäämisen suhteen olen vielä aika vasta-alkaja. Taisi olla edelliskesä, kun kokeilin yhden kerran värjätä lupiinilla ja sain ihan kivaa keltaista ja harmaasta langasta vihertävää. Viime kesänä innostuin kokeilemaan enemmän ja kaivelin kaikki värjäyskelpoiset langat kaappien kätköistä. Eikä nekään riittäneet, vaan lisää oli ostettava, koko ajan. Tälle kesälle olikin jo selkeämmät suunnitelmat, hankin sellaisia lankoja kuin oikeasti käytän ja vähän jo halutut väritkin oli hahmottumassa. Silti halusin myös kokeilla uusiakin kasveja.

Tässä osa viime kesän värjäyksistä.

Mesiangervo oli yksi niistä uusista kokeiluista. Keräsin kilon verran mesiangervoa, silloin kun nuput olivat vielä ihan alkuteikijöissään, enkä leikellyt niitä pois. Keitin liottamatta ehkä kaksi tuntia ja jätin keitetyt kasvit keitinliemeen jäähtymään yön yli. Aamulla siivilöin roippeet pois ja värjäsin 100g lankaa. Puretusaineen (kuparivihtrilli) laitoin suoraan väriliemeen.

Ensimmäinen lankaerä oli todellinen pettymys. Tästä piti tulla ruskeaa, mutta lanka jäi vihertäväksi. Syy on mitä ilmeisemmin langassa, teeteen Kamenassa. Kamena tuntuu ottavan todella huonosti väriä vastaan. Olen värjännyt sitä koivulla keltaiseksi ja saanut vain hailukan kananpojankeltaisen.Tässä kerässä pohjavärinä olikin todella haalea keltainen, johon en ollut tyytyväinen ja siksi koitin saada siihen vähän uutta väriä.

Halusin vielä kokeilla, mitä väriä mesiangervosta lähtee muuhun lankaan ja heitin jälkiiemeen 50g luonnonvalkoista Gjestalin Naganoa. Siihen sainkin tosi kauniin suklaanruskean värin. Koska väriä liemessä vielä näytti olevan, laitoin toiseen jälkiliemeen vielä 100g valkoista villalankaa. Niihinkin sain ihan kivan pronssisen ruskean sävyn.

Ihastukseni vaihtui suureen pettymykseen lankojen kuivuttua. Kauniin suklaanruskea ei enää ollutkaan niin ihana, ruskeat oli kaikki hieman vihertäviä. Ihan käyttökelpoisia kyllä, mutta kuivat lankat ovat kyllä aika tylsiä verrattuna niihin märkien lankojen sävyihin.

Vasemman puoleinen on Kamenaa ja jäi selkeästi haalean vihertäväksi. Keskellä tummempi ruskea on ensimmäisessä jälkiliemssä ollut villalanka ja oikeanpuoleiset olivat toisessa jälkiliemessä.

Syksyn viimeiset silkit.

Tuossa aikaisemmin kesällä pohdin silkin värjäämistä mustaksi luonnonväreillä ja sain tarjouksen: kokeile tuoreita saksanpähkinöitä. Niillähän saa villalangasta ruskeaa, onnekkaat punaruskeaa. Me käytämme kuivattuja kuoria, mutta kas kun ystävälläni Visbyssä on pihassa suuren suuri saksanpähkinäpuu. Niin sitten Visbyn unelmaloman tuliaisina oli vajaa muovikassillinen vastapoimittuja saksanpähkinöitä.
Ne ovat vihreitä ja melko pehmeitä tuoreina ja värjäämistä varten ne pitää mädättää, minua neuvottiin.
Siispä seisotin niitä talomme eteisessä muovikassiin suljettuna parisen kuukautta.
Ne pitää murskata, neuvottiin.
Millä ... no hypin kassin päällä. Hyvin murskaantuivat. Kippasin sisällön pataan: mustaa mönjää.
Keitä pitkään, neuvottiin.
Keitin monta monta tuntia. Jätin liemen vielä seisomaan pariksi päiväksi.
Esipuretin silkin. Siivilöin väriliemen ja se oli mustista mustinta. Se oli mustetta mustempaa. Näytti hyvältä.
Annoin olla liemessä pitkään. En kuumentanut paljoa, ettei silkki menetä kiiltoaa. Jäähdytin. Nostin langat liemestä. Valkoinen villalanka, jonka laitoin vertailuksi mukaan, oli mustaa. Silkki oli mustahkoa. Lisäsin rautaa ja annoin vaikuttaa reilut viisi minuuttia, jotta rauta ei haurastuttaisi silkkiä. Ja se lanka oli mustaa.
Annoin kuivua hetken, mutta sitten tuli jo kiire huuhtoa, koska se rauta oli langassa edelleen.
Sinne menivät mustat kylpyhuoneen lavuaariin. Ja kun lanka kuivui, en voinut kuin nauraa kippurassa. Soitin Utalle, joka siis aikoinaan haastoi minut värjäämään itselleen silkkiä mustaksi että "oletko aina halunnut kansakoulun ruokalan kastikkeen väristä lankaa... täältä tulee".
Samalla kertaa kokeilin myös pihan kultapiiskuja. Nätti keltainen. Kuparilla olisi saanut hempeän vihreää.
Jätin vähän kastikkeenharmaata silkkiä muistuttamaan hauskasta kokeilusta ja loput ylivärjäsin sipulinkuorilla vihertäviksi. Aloituskuvassa siis vasemmalta lukien kultapiisku, saksanpähkinä raudalla + sipuli ja oikealla saksanpähkinä raudalla.

No, ainakin se näytti luvaavalta!
Villalangasta tuli platku harmaa, aivan kuten silkistäkin. Se kävi myös sipulikylvyssä ja on nyt kelvollinen oliivinvihreä.

Kokenillikokeiluja

Olen pidemmän aikaa halunnut kokeilla ph:n sekä kuparivihtrillin vaikutusta kokenilliin suhteellisen tarkasti hallituissa olosuhteissa. Jaoin 50g kokenillijauhetta viiteen yhtä suureen osaan ja laitoin kaikkiin yhtä paljon vettä. Yön yli liottuaan kiehutin liemiä tunnin ja hieman jäähdytettyäni lisäsin kaikkiin tarvittavan määrän alunaa 30g:lle silkkilankaa/liemi. Olen havainnut että aluna kääntää ph:ta happamaan, joten aloitin ph:n säätämisen vasta sen lisäämisen jälkeen. Ph:n nostamiseen käytin kidesoodaa.

1. liemi: ph 5

2. liemi: ph 7

3. liemi: ph 9

4. liemi: ph 5 + kuparivihtrilli

5. liemi: ph 9 + kuparivihtrilli

Silkkejä värjäsin tunnin n. 60-70 asteessa ja ne saivat jäädä jäähtymään yön yli. 

Värit ovat samassa järjestyksessä kuin liemetkin. Tuollaista violettia en muista ennen saaneeni kokenillilla edes villalankaan. Olen kuullut että happamassa kokenillista pitäisi tulla punaisempaa ja emäksisessä violetimpaa. Tästä kokeilusta en tuollaisia tuloksia saanut vaikka miten päin kääntelisi. Ph:n nosto ainakin tässä tapauksessa näytti vaikuttavan lähinnä värin tarttumiseen lankaan. Mitä korkeampia ph sitä enemmän väriä irtosi huuhtelussa ja lisäksi emäksinen liemi näytti paljon punaisemmalta, kun taas hapan oli violetimpaa. Ensimmäisen ja neljännen välillä ei näytä olevan juurikaan havaittavaa värieroa, viides sen sijaan on selvästi liila eli ainakin kuparilla siis saa kokenillista violettia.

Seuraavana päivänä laitoin samoihin liemiin kuhunkin 135g villalankaa (kuutta eri merkkiä). Normaali suositus on 10g kokenillia/100g lankaa eli tässä on vähän enemmän ja vielä tavallaan jälkiväriin, vaikka silkit tuskin verottivat väriä kovin paljoa. Alunan lisäämisen jälkeen ph:t piti taas tarkistaa. Kuvat ovat taas samassa järjestyksessä kuin liemet ja langatkin merkeittäin kaikissa samassa järjestyksessä, jos ne jotakuta kiinnostavat. Tässä käyttämäni langat:

1. Valkoinen Novita bambino (todella valkaistua, värjäytyy todella hyvin)

2. Rheuma Thermal Wolle, valkoinen paitsi yksi beige

3. Luonnonvalkoinen Veera raakalanka

4. Vaaleanharmaa Veera

5. Teetee Kamena, valkoinen, harmaa, beige (värjäytyy huonosti)

6. Drops Alaska, valkoinen paitsi yksi harmaa

Ensimmäisestä liemestä (hapan) tuli hieman fuksiaan vivahtavaa pinkkiä ja vaaleanpunaista. Harmaalle pohjalle saa violettia.

 

Toisesta liemestä (ph 7) tuli pinkkiä ja vaaleanpunaista. Harmaaseen Kamenaan ei juurikaan jäänyt havaittavaa väriä.

 

Kolmannesta liemestä (ph 9) tuli taas astetta haaleampaa vaaleanpunaista. Rheuman ja Kamenan pohjaväri beige. Kamenassa ei taaskaan juuri havaittavaa väriä. Vaaleanharmaassa Alaskassa on havaittavissa aavistus liilaa.

Neljännestä liemestä (hapan, kupari) tuli violettia ja liilaa.

Viidennestä liemestä (ph n. 7 (en viitsinyt enää nostaa sitä yhdeksään) ja kupari) tuli Bambinoon ja Rheumaan violetinharmaa ja loppuihin vihertävänharmaa, joka lienee peräisin kuparista. Kokenillista ei viimeisimmissä ole enää havaintoakaan.

Käytin Turun vesijohtovettä mikä ei kuulemma ole parhaimpia värjäykseen. Kerrostalossa tuo sadeveden kerääminen on kuitenkin hieman haastavaa. Lankojen huuhteluun en käyttänyt etikkaa, jotta se ei vaikuttaisi lopulliseen väriin. Huuhtelin ne miedolla saippuavedellä.

Tällä perusteella taidan jatkossa pitää kokenilliliemeni happamina. Tuo vaaleanpunainen alkaa minulle jo riittää. Yhdistin 1-3 liemen sekä 4-5 liemen ja jätin odottamaan jälkivärjäystä. Taannoin sain jonkin aikaa säilytetystä kokenillijälkiliemestä täydellisen punaista ilman mitään vaaleanpunaiseen viittaavaa. Ajattelin nyt siis vielä kokeilla olisiko kokenillissa kenties joku punaisempi sävy mikä liukenee vasta pidemmällä liotuksella. Palannen tuloksiin myöhemmin.

Yhdenlainen resepti morsinkovärjäykseen

Liittyen aiempaan postaukseeni morsinkovärjäyksesta, toivomuksesta tässä tarkempi resepti miten nuo värit saatiin.

600g tuoreita morsingonlehtiä silputaan mahdollisimman pieniksi palasiksi. 3l kiehuvaa vettä kaadetaan lehtien päälle ja annetaan uuttua puoli tuntia, jonka jälkeen lehdet siivilöidään pois. (Lehdistä saa vielä keittovärjäyksellä punertavaa).

Liemen ph nostetaan kidesoodan avulla 10:n, jonka jälkeen lientä hapetetaan joko vispaamalla tai kaatamalla astiasta toiseen, kunnes vaahto ei enää muutu siniseksi (n. 10min).

Liemi pelkistetään lisäämällä 2rkl natriumditioniittia. Seisotetaan 40min, jonka jälkeen värjättävä lanka tms. lisätään liemeen. Lankaa liikutellaan liemessä ensimmäiset 10min ja jätetään sitten vielä 20min:ksi liemeen. Lanka nostetaan liemestä, puristellaan kuivaksi ja annetaan hapettua 30min. Jos väri on toivottava, lanka huuhdellaan ja viimeiseen huuhteluveteen lisätään etikkaa. Jos väriä halutaan tummentaa, voidaan lanka hapettumisen jälkeen palauttaa liemeen ja suorittaa samat toimenpiteet uudelleen.

Yllätys morsinkopadasta

Viime viikolla värjäsimme koulussa syksyn viimeisimmillä morsingoilla. Pelkistämiseen käytimme natriumditioniittia. Tarkemmin värjäysprosessista voi lukea vaikka täältä, en kerro siitä tässä enempää. 

Tavoitteena oli saada tummansinistä ja sitä saatiinkin. Vasemmanpuoleinen vyyhti on ensimmäisestä kastosta, kaksi keskimmäistä toisesta ja oikeapuoleinen kolmannesta ja neljännestä, se kävi siis padassa kaksi kertaa. Kaksi oikeanpuoleista ovat minun vyyhtejäni.

Ja tuosta viimeisestä vyyhdistä minulla onkin tarina kerrottavana. Juuri padasta nostettunahan lanka on vihertävää ja muuttuu sitten ensin ihanan turkoosiksi ennen kuin se hapettuu kunnolla siniseksi. Oletteko koskaan miettineet miten sen ihanan turkoosin saisi säilytettyä? Voisiko hapettumisen keskeyttää? No tuota, ei, ei sitä voi, mutta koska ihminen on tyhmä ja hidas niin jotain muuta sitten sainkin aikaiseksi.

Kyllähän hapettumisen voi hetkeksi keskeyttää vaikkapa upottamalla langan veteen. Ensin jonkin aikaa asiaa harkittuani lopulta tein sen ja saman tien tajusin miten siinä tapahtuu. Se sininen väri  mikä ei ole vielä hapettunut = siis muuttunut veteen liukenemattomaksi, liukenee langasta pois siihen veteen… Tyhmä ja hidas itsestään selvien asioiden suhteen… No meni jo, pesin langan normaalisti ja laitoin kuivumaan. Siinä vaiheessa lanka oli vielä tuollaista aavistuksen turkoosiin vivahtavaa vaaleansinistä. Jälkeenpäin sanoisin, ettei se ollut tuolloin vielä kunnolla hapettunut.

Jätin langat kuivumaan ja pari päivää myöhemmin minua odottikin yllätys. Vaalein lanka oli muuttunut… liilaksi?!? Alun epäuskoisen kauhistelun ja ihastelun jälkeen päässäni on muotoutunut kenties looginen selitys. Opettajani on kerran saanut morsingosta vastaavanlaista liilaa käytettyään yhden hallayön kokeneita morsingonlehtiä. Morsingon sininen väri ei kestä pakkasta vaan hajoaa pois. Yksi yö ei kuitenkaan ollut riittänyt ihan kaiken värin hajottamiseen.

Mitä tällä kertaa sitten tapahtui, pakkasellahan ei ollut osuutta asiaan. Morsingonlehdet sisältävät myös punaista väriainetta. Kun sininen väri on uutettu lehdistä kyyppivärjäystä varten, ne voidaan vielä käyttää keittovärjäyksessä ja tuloksena on vaaleanpunainen. Kun vertaa toisiinsa puhtaalla indigolla ja tuoreella morsingolla värjättyä lankaa, on jälkimmäinen aivan aavistuksen violettiin vivahtava. Ilmeisesti siis myös punainen väri kiinnittyy lankaan kyyppivärjäyksessä, se vain jää enimmäkseen sinisen alle. Koska tyhmyyttäni huuhtelin langasta pois ison osan sinistä väriä, tuli punainen väri näkyviin ja yhdessä jäljelle jääneen sinisen kanssa muodosti vaalean liilan. Tosin sitä en osaa sanoa miksi lanka kuivumaan laitettaessa näytti vielä siniseltä. 

Vasemmalla ”epäonnistunut” yllätysväri. Keskimmäinen toisesta kastosta ja oikealla vertailun vuoksi melko vastaava väri puhtaalla indigolla värjättynä. Ero ei ole suuri, mutta indigolanka on puhtaamman sininen. 

Ps. Tuolla linkissä mistä tarkempi reseptikin löytyy, kysytään miten morsinkoa voisi säilöä. Sininen värihän katoaa pakastettaessa ja kuivatettaessa. Morsinkoa voidaan fermentoida, jolloin osa sinisestä väristä säilyy, ei tosin kaikki. Sellaisena sitä on ilmeisesti keskiajalla kaupattu. Tai sitten sininen väri voidaan muuttaa pigmenttijauheeksi. Valitettavasti en osaa tähän hätään neuvoa tarkemmin miten kumpikaan noista onnistuu, mutta ilmeisesti fermentointia käytetään myös ruoka-aineiden säilömiseen, joten siihen voisi ohje löytyä helpostikin. Tuon pigmenttijauheen tekemisestä opettajani on luvannut antaa minulle kirjallista materiaalia jossain kohtaa. Voinen siis palata asiaan myöhemmin…

 

Samettikukkaylläri

En juurikaan ehtinyt värjäilemään loppukesästä, mutta iloinen pakko alkoi kun kurkistin pakastimeen. Pakko tyhjentää! Ensiksi mäkeen lensi supikoira kun sillä ei voine värjätä, kaksi oravaa nyljettiin ja lopulta esiin kaivettiin iso säkki viimevuotisia sieniä. Ne ovat nyt sulamassa, tai muhimassa. Tällä välin pistin keittoon ison ämpärillisen samettikukkia (punaisia) ja peehoota vitkutin kunnes se vakiintui jonnekin seiskaan. Alunaa ja viinikiveä tavalliset määrät ja kahta eri seiskaveikkaa, harmaata ja luonnonvalkoista. Liemi on ihanan ruusunpunaista aluksi mutta mitäkummaa, siitähän tulee vihreää! Saa nähdä onko se oikeasti keltainen, mutta toistaiseksi hekumoin ajatuksella sammallangoista :)

edit. Keitos on nyt 60 astetta ja ph onkin plopsahtanut jostain syystä neloseen! Jännittävää!

Valmiit langat. Olisko ph nelonen asialla?

Kiitos tunnustuksesta!

Pyhä Lyyti on saanut tuollaisen I love your blog - tunnustuksen :D
Se on tullut osoitteesta Kästyöimmeisen tekeleet
Kiitos tunnustuksesta!

Meidän pitäisi jakaa tätä eteenpäin...Olisiko ehdotuksia, kenelle voisimme antaa itse tunnustusta?
Kommentoikaa.