tiistai 28. kesäkuuta 2011

Värjäyspadat porisevat Nuijasodassa

Tervehdys arvon kiltalaiset!

Nuijasota lähenee aivan  huimaa vauhtia ja pian on taas yhteisen värjäyspajan aika.
Tänä vuonna keskitymme siniseen väriin; aikaisemmista vuosista hieman poiketen luvassa siis keittövärjäyksen sijaan kyyppivärjäystä. Väriaineet, apuaineet ja langat vanhaan tapaan pientä korvausta vastaan pajaemännältä. Lankana Wetterhoffin Veeraa ja Virtain Villan kaksisäikeistä. Jos omia lankoja löytyy, ne saa mieluusti ottaa mukaan Nuijaan.
Varsinaisen kurssipäivän aikana emme ihan hirveästi ehdi värjäämään, mutta patoja saa minun puolesta käyttää muina päivinä itseohjautuvasti. Se vaatinee jonkin verran yhteistoimintakykyä ja muiden huomioon ottamista, mutta sehän ei ole temppu eikä mikään, mehän olemme aarnikansaa. :)

Teitä tervehtien,

Kaukameeli

Laiskuuden ylistys eli keltaista horsmasta


Laitoin horsman lehdet ja varret kattilaan lojumaan sateeseen. Kolmen päivän kuluttua muistin ne ja keitin tunnin verran. Unohdin liemen taas, illalla se oli viileää ja ihan törkeästi vain upotin siihen kuivat langat. Seuraavana iltapäivänä muistin jälleen että jotain on kesken, nostin ph:n nelosesta (olipa hapan sade!) jonnekin 7-8 tietämille. Lisäsin alunaa 10g. Sielläpä kattilassa virui tunnin ja katsokaa miten kaunis keltainen!

JATKOA SEURAA:

"Ylpeys, lankeemus ja sen välissä......"

Minä tahvo menin vahingossa huuhtomaan sen horsmalangan meidän raanavedellä (siis edelleen rautapitoisuus rautanaulan luokkaa)! Tuloksena ylläripylläri tumman oliivinvihreän ja kauniin metsänvihreän sekoitus, aivan kädenkäänteessä!

lauantai 25. kesäkuuta 2011

Valokestoa, tai sitten ei...


Kuvaa kaksiviikoisesta kokeilusta: punajuuri, aronia ja sininen lupiininkukka.
Kommenttini: höh.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Lupiininkukkasia kuparilätkän kanssa


Pitihän tämäkin kokeilla. Sinisiä lupiininkukkasia ämpärillinen, 4x6cm kokoinen pala vanhaa grafiikanlaattaa (kuparia), ja alunaa. Melko vihreä, vedenvihreä sanoisin.
Auringossa pari päivää köllötellyt lankakokeeni on osoittanut jo, että lupiininkukka haaltuu ja sinisestä tulee vihreää. Mutta kaunista vihreää!

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Lupiininsinistä


Ensimmäinen värjäys meni siis pieleen, mutta mitäs tästä sanotte? Riivin kukkasia vajaan ämpärillisen kattilaan, keitin lähdevedessä ph6 tunnin ja siirsin suoraan esipuretuskattilasta (aluna) kuumat langat hetken kuluttua sekaan (raivasin ensin liikoja kukkasia pois mutten jaksanut olla kovin tarkka). Ph:n pidin edelleen kuutosessa, koska edellisessä värjäyksessä muutos seiskaan teki väristä ihan vihreän. Siinäpä tuo liehui, n. 85 asteen hujakoilla tunnin. Jätän langat kattilaan yöksi ja katson aamulla vieläkö ovat yhtä nätit. Kuparia en voinut laittaa koska se loppui (kotialkemisti ei pysy tarpeitteni tasalla :P) ja samoinhan kävi edellisen erän kuparin kanssa kuin peehoonkin: se viherti langat aivan selvästi. Nyt halusin ihan vain sinistä. Värin kestävyydestä en sano mitään, siihen kai se kupari olisi vaikuttanut myös - mutta teen tästä itselleni Kaarinan puvun nauhaa, haaltukoon sitten vaikka.

Tässä kuvaa edellisvärjäyksestä, siinä näkyy peehoon muutos mielestäni aika selvästi, vasemmalla vielä sinistä.

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Yellow? Yellow!

Vanha viisaus siitä että "kasveilla värjätessä ei koskaan voi tietää mitä todella tulee" pitää taas paikkansa.
Tässä Joutsenjärven versio kullanruskeasta, joka syntyy omenapuunkuorella!
Sehän on silkkaa kullankeltaista. Voi pettymys.. tai oikeastaan aika upea väri tämäkin.
Useampi litra omenapuun kuoria (hirveä homma oli)
300 g villalankaa
10 l vettä
30 g alunaa

Liotin kuoria yön yli, seuraavana päivänä keittelin hissukseen 2-3 tuntia. Siivilöin ja jäähdytin. Lisäsin kastellut langat kädenlämpöiseen veteen, lämmitin 40 asteeseen ja lisäsin alunan. Haudutin 80-90 asteessa tunnin ja jätin yöksi jäähtymään liemeen.
Aamulla huuhtelin ja tuli kullankeltaista.

Omenapuu antoi nyt keltaista. Now appelthree gave yellow.

***

Old wisdom that with natural dyes one never knows what to get is true again. Here you have a Joutsenjärvi version of golden brown, whick appletree bark is supposed to give. Is it all gold! Well it is also very nice colour

I have peeled the brances (what a job!!) and had a lot of them (2o l kettle half full)
10 l water
300 g woolen yarns
30 g alum

I soaked the peels overnight and cooked them next day 2-3 hours.
I then straided peels off and cooled the liquid. Added the yarns to lukewarm water, reheated to 40 C and added alum. Then I left it to simmer for one hour, and cooled the yarns overnight. Rinsed next morning. Got yellow!

***

Nyt odotellaan sitten kylmävärjäyksessä olevan krapin tuloksia.
Puretin 300 grammaa lankaa alunalla ja jätin yöksi puretusliemeen. Olin sekoittanut saman verran krappia kädenlämpöiseen veteen ja jätin senkin yöksi odottamaan.
Aamulla nostin langat liemeen.
Ulkona oli lähes 30 astetta lämmintä neljän päivän ajan, sitten keli jäähtyi vain 9 asteeseen, joten otin ämpärin sisään eteiseen...
Toivon saavani tummaa punaista, mutta taas siellä näkyy se oranssi vivahde...

***
Krappi kylmävärjäyksessä. Viides päivä. Madder in cold dye. Day five.

Now I am waiting for results form cold dye of madder.
I mondanted 300 g yarn with alum and left the yarn soak overnight. I also mixed 300 g madderroot to good amout of lukewarm water and next morning I mixed the dye and yarn.
I took advantage of the heatwave we had and kept yarn in sunny place for four days. Temperature was about 30 C daytime!
Then the weather cooled in one day to 9 C, so I took the bucket inside ... to my glass covered terrace. I am hoping to get red, but there the orange shade is again...

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Jostain syystä


... kaunis muuttuu rumaksi kun laittaa liikaa rautavihtrilliä... ph vaikuttaa väreihin yllättävän voimakkaasti... ylikiehuminen ei vanutakaan lankoja palloksi....

Ja jostain syystä lupiinin jälkiväri ph 8-9 nostettuna soodalla saa aikaan kivan tumman oliivinvihreän. 10g alunaa ja 4g kuparia. Soodan lisäys humahdutti oitis värin syvemmäksi, hauska ilmiö.

Vasemmalla rautavihtrillillä maustettu nokkonen-sananjalka, sitten lupiinin jälkiväri ja itse lupiini, jossa alunaa ja kuparia. Nokkosesta sukeutui kuivuessaan ihan kelpo väri, vihreänharmaa, sellainen hiukan kissanharmaa.