Kokenillikokeiluja

Olen pidemmän aikaa halunnut kokeilla ph:n sekä kuparivihtrillin vaikutusta kokenilliin suhteellisen tarkasti hallituissa olosuhteissa. Jaoin 50g kokenillijauhetta viiteen yhtä suureen osaan ja laitoin kaikkiin yhtä paljon vettä. Yön yli liottuaan kiehutin liemiä tunnin ja hieman jäähdytettyäni lisäsin kaikkiin tarvittavan määrän alunaa 30g:lle silkkilankaa/liemi. Olen havainnut että aluna kääntää ph:ta happamaan, joten aloitin ph:n säätämisen vasta sen lisäämisen jälkeen. Ph:n nostamiseen käytin kidesoodaa.

1. liemi: ph 5

2. liemi: ph 7

3. liemi: ph 9

4. liemi: ph 5 + kuparivihtrilli

5. liemi: ph 9 + kuparivihtrilli

Silkkejä värjäsin tunnin n. 60-70 asteessa ja ne saivat jäädä jäähtymään yön yli. 

Värit ovat samassa järjestyksessä kuin liemetkin. Tuollaista violettia en muista ennen saaneeni kokenillilla edes villalankaan. Olen kuullut että happamassa kokenillista pitäisi tulla punaisempaa ja emäksisessä violetimpaa. Tästä kokeilusta en tuollaisia tuloksia saanut vaikka miten päin kääntelisi. Ph:n nosto ainakin tässä tapauksessa näytti vaikuttavan lähinnä värin tarttumiseen lankaan. Mitä korkeampia ph sitä enemmän väriä irtosi huuhtelussa ja lisäksi emäksinen liemi näytti paljon punaisemmalta, kun taas hapan oli violetimpaa. Ensimmäisen ja neljännen välillä ei näytä olevan juurikaan havaittavaa värieroa, viides sen sijaan on selvästi liila eli ainakin kuparilla siis saa kokenillista violettia.

Seuraavana päivänä laitoin samoihin liemiin kuhunkin 135g villalankaa (kuutta eri merkkiä). Normaali suositus on 10g kokenillia/100g lankaa eli tässä on vähän enemmän ja vielä tavallaan jälkiväriin, vaikka silkit tuskin verottivat väriä kovin paljoa. Alunan lisäämisen jälkeen ph:t piti taas tarkistaa. Kuvat ovat taas samassa järjestyksessä kuin liemet ja langatkin merkeittäin kaikissa samassa järjestyksessä, jos ne jotakuta kiinnostavat. Tässä käyttämäni langat:

1. Valkoinen Novita bambino (todella valkaistua, värjäytyy todella hyvin)

2. Rheuma Thermal Wolle, valkoinen paitsi yksi beige

3. Luonnonvalkoinen Veera raakalanka

4. Vaaleanharmaa Veera

5. Teetee Kamena, valkoinen, harmaa, beige (värjäytyy huonosti)

6. Drops Alaska, valkoinen paitsi yksi harmaa

Ensimmäisestä liemestä (hapan) tuli hieman fuksiaan vivahtavaa pinkkiä ja vaaleanpunaista. Harmaalle pohjalle saa violettia.

 

Toisesta liemestä (ph 7) tuli pinkkiä ja vaaleanpunaista. Harmaaseen Kamenaan ei juurikaan jäänyt havaittavaa väriä.

 

Kolmannesta liemestä (ph 9) tuli taas astetta haaleampaa vaaleanpunaista. Rheuman ja Kamenan pohjaväri beige. Kamenassa ei taaskaan juuri havaittavaa väriä. Vaaleanharmaassa Alaskassa on havaittavissa aavistus liilaa.

Neljännestä liemestä (hapan, kupari) tuli violettia ja liilaa.

Viidennestä liemestä (ph n. 7 (en viitsinyt enää nostaa sitä yhdeksään) ja kupari) tuli Bambinoon ja Rheumaan violetinharmaa ja loppuihin vihertävänharmaa, joka lienee peräisin kuparista. Kokenillista ei viimeisimmissä ole enää havaintoakaan.

Käytin Turun vesijohtovettä mikä ei kuulemma ole parhaimpia värjäykseen. Kerrostalossa tuo sadeveden kerääminen on kuitenkin hieman haastavaa. Lankojen huuhteluun en käyttänyt etikkaa, jotta se ei vaikuttaisi lopulliseen väriin. Huuhtelin ne miedolla saippuavedellä.

Tällä perusteella taidan jatkossa pitää kokenilliliemeni happamina. Tuo vaaleanpunainen alkaa minulle jo riittää. Yhdistin 1-3 liemen sekä 4-5 liemen ja jätin odottamaan jälkivärjäystä. Taannoin sain jonkin aikaa säilytetystä kokenillijälkiliemestä täydellisen punaista ilman mitään vaaleanpunaiseen viittaavaa. Ajattelin nyt siis vielä kokeilla olisiko kokenillissa kenties joku punaisempi sävy mikä liukenee vasta pidemmällä liotuksella. Palannen tuloksiin myöhemmin.

Yhdenlainen resepti morsinkovärjäykseen

Liittyen aiempaan postaukseeni morsinkovärjäyksesta, toivomuksesta tässä tarkempi resepti miten nuo värit saatiin.

600g tuoreita morsingonlehtiä silputaan mahdollisimman pieniksi palasiksi. 3l kiehuvaa vettä kaadetaan lehtien päälle ja annetaan uuttua puoli tuntia, jonka jälkeen lehdet siivilöidään pois. (Lehdistä saa vielä keittovärjäyksellä punertavaa).

Liemen ph nostetaan kidesoodan avulla 10:n, jonka jälkeen lientä hapetetaan joko vispaamalla tai kaatamalla astiasta toiseen, kunnes vaahto ei enää muutu siniseksi (n. 10min).

Liemi pelkistetään lisäämällä 2rkl natriumditioniittia. Seisotetaan 40min, jonka jälkeen värjättävä lanka tms. lisätään liemeen. Lankaa liikutellaan liemessä ensimmäiset 10min ja jätetään sitten vielä 20min:ksi liemeen. Lanka nostetaan liemestä, puristellaan kuivaksi ja annetaan hapettua 30min. Jos väri on toivottava, lanka huuhdellaan ja viimeiseen huuhteluveteen lisätään etikkaa. Jos väriä halutaan tummentaa, voidaan lanka hapettumisen jälkeen palauttaa liemeen ja suorittaa samat toimenpiteet uudelleen.

Yllätys morsinkopadasta

Viime viikolla värjäsimme koulussa syksyn viimeisimmillä morsingoilla. Pelkistämiseen käytimme natriumditioniittia. Tarkemmin värjäysprosessista voi lukea vaikka täältä, en kerro siitä tässä enempää. 

Tavoitteena oli saada tummansinistä ja sitä saatiinkin. Vasemmanpuoleinen vyyhti on ensimmäisestä kastosta, kaksi keskimmäistä toisesta ja oikeapuoleinen kolmannesta ja neljännestä, se kävi siis padassa kaksi kertaa. Kaksi oikeanpuoleista ovat minun vyyhtejäni.

Ja tuosta viimeisestä vyyhdistä minulla onkin tarina kerrottavana. Juuri padasta nostettunahan lanka on vihertävää ja muuttuu sitten ensin ihanan turkoosiksi ennen kuin se hapettuu kunnolla siniseksi. Oletteko koskaan miettineet miten sen ihanan turkoosin saisi säilytettyä? Voisiko hapettumisen keskeyttää? No tuota, ei, ei sitä voi, mutta koska ihminen on tyhmä ja hidas niin jotain muuta sitten sainkin aikaiseksi.

Kyllähän hapettumisen voi hetkeksi keskeyttää vaikkapa upottamalla langan veteen. Ensin jonkin aikaa asiaa harkittuani lopulta tein sen ja saman tien tajusin miten siinä tapahtuu. Se sininen väri  mikä ei ole vielä hapettunut = siis muuttunut veteen liukenemattomaksi, liukenee langasta pois siihen veteen… Tyhmä ja hidas itsestään selvien asioiden suhteen… No meni jo, pesin langan normaalisti ja laitoin kuivumaan. Siinä vaiheessa lanka oli vielä tuollaista aavistuksen turkoosiin vivahtavaa vaaleansinistä. Jälkeenpäin sanoisin, ettei se ollut tuolloin vielä kunnolla hapettunut.

Jätin langat kuivumaan ja pari päivää myöhemmin minua odottikin yllätys. Vaalein lanka oli muuttunut… liilaksi?!? Alun epäuskoisen kauhistelun ja ihastelun jälkeen päässäni on muotoutunut kenties looginen selitys. Opettajani on kerran saanut morsingosta vastaavanlaista liilaa käytettyään yhden hallayön kokeneita morsingonlehtiä. Morsingon sininen väri ei kestä pakkasta vaan hajoaa pois. Yksi yö ei kuitenkaan ollut riittänyt ihan kaiken värin hajottamiseen.

Mitä tällä kertaa sitten tapahtui, pakkasellahan ei ollut osuutta asiaan. Morsingonlehdet sisältävät myös punaista väriainetta. Kun sininen väri on uutettu lehdistä kyyppivärjäystä varten, ne voidaan vielä käyttää keittovärjäyksessä ja tuloksena on vaaleanpunainen. Kun vertaa toisiinsa puhtaalla indigolla ja tuoreella morsingolla värjättyä lankaa, on jälkimmäinen aivan aavistuksen violettiin vivahtava. Ilmeisesti siis myös punainen väri kiinnittyy lankaan kyyppivärjäyksessä, se vain jää enimmäkseen sinisen alle. Koska tyhmyyttäni huuhtelin langasta pois ison osan sinistä väriä, tuli punainen väri näkyviin ja yhdessä jäljelle jääneen sinisen kanssa muodosti vaalean liilan. Tosin sitä en osaa sanoa miksi lanka kuivumaan laitettaessa näytti vielä siniseltä. 

Vasemmalla ”epäonnistunut” yllätysväri. Keskimmäinen toisesta kastosta ja oikealla vertailun vuoksi melko vastaava väri puhtaalla indigolla värjättynä. Ero ei ole suuri, mutta indigolanka on puhtaamman sininen. 

Ps. Tuolla linkissä mistä tarkempi reseptikin löytyy, kysytään miten morsinkoa voisi säilöä. Sininen värihän katoaa pakastettaessa ja kuivatettaessa. Morsinkoa voidaan fermentoida, jolloin osa sinisestä väristä säilyy, ei tosin kaikki. Sellaisena sitä on ilmeisesti keskiajalla kaupattu. Tai sitten sininen väri voidaan muuttaa pigmenttijauheeksi. Valitettavasti en osaa tähän hätään neuvoa tarkemmin miten kumpikaan noista onnistuu, mutta ilmeisesti fermentointia käytetään myös ruoka-aineiden säilömiseen, joten siihen voisi ohje löytyä helpostikin. Tuon pigmenttijauheen tekemisestä opettajani on luvannut antaa minulle kirjallista materiaalia jossain kohtaa. Voinen siis palata asiaan myöhemmin…

 

Samettikukkaylläri

En juurikaan ehtinyt värjäilemään loppukesästä, mutta iloinen pakko alkoi kun kurkistin pakastimeen. Pakko tyhjentää! Ensiksi mäkeen lensi supikoira kun sillä ei voine värjätä, kaksi oravaa nyljettiin ja lopulta esiin kaivettiin iso säkki viimevuotisia sieniä. Ne ovat nyt sulamassa, tai muhimassa. Tällä välin pistin keittoon ison ämpärillisen samettikukkia (punaisia) ja peehoota vitkutin kunnes se vakiintui jonnekin seiskaan. Alunaa ja viinikiveä tavalliset määrät ja kahta eri seiskaveikkaa, harmaata ja luonnonvalkoista. Liemi on ihanan ruusunpunaista aluksi mutta mitäkummaa, siitähän tulee vihreää! Saa nähdä onko se oikeasti keltainen, mutta toistaiseksi hekumoin ajatuksella sammallangoista :)

edit. Keitos on nyt 60 astetta ja ph onkin plopsahtanut jostain syystä neloseen! Jännittävää!

Valmiit langat. Olisko ph nelonen asialla?

Kiitos tunnustuksesta!

Pyhä Lyyti on saanut tuollaisen I love your blog - tunnustuksen :D
Se on tullut osoitteesta Kästyöimmeisen tekeleet
Kiitos tunnustuksesta!

Meidän pitäisi jakaa tätä eteenpäin...Olisiko ehdotuksia, kenelle voisimme antaa itse tunnustusta?
Kommentoikaa.

Noloja tuloksia. Yarns of shame.

Punainen kangas on värjätty kahdesti ja vihreä neljästi: ensin se oli keltainen, sitten dippasin sen kotipihan morsingolla ja pihkura soikoon, vielä kaksi kastoa indigossa ni jo alkoi olla tarpeeksi sinivihreä. Kuivuessaan molemmat vaalenivat juuri sopiviksi. Mutta...

Red fabric is dyed twice and the green four times. It was first yellow, then dipped in woad from my garden and then twice in indigo, to get deep green. They are wet in the picture and now when dry, they are just perfect. But...

Olen värjännyt koko kesän. Minulla on kilokaupalla mielettömän upeita lankoja, niin silkkiä kuin villaakin.

Tuossa surkeassa pikkukuvassa näkyy osa ... totta kai tuhosin alkuperäisen ennen kuin älysin tarvitsevani sitä täällä. Kaappasin tuon Facebookin albumista ja se tuli noin postimerkin kokoisena. Mutta siitä pääsee jyvälle.
Postimerkissä on siis vain yhden viikon tulokset.

I have dyed this whole summet. I have many kilos of wonderful coloured wool yarns and I have had real fun with silk project.
On that misourable little picture there are results of one single week. I had to take that from Facebook because I deleted the original. But you can see my results.

No, pikkurilli meni ja sen mukana käsi. Nyt eivät enää riitä lankakilot. Nyt pitää värjätä kankaita ja tietysti kolme metriä kerralla. Miten vähempi muka voisi riittää?

Well, now nothing is enough. Now I have moved to fabrics and of course I have to do them in 3 meter pieces.

Onnistuneita tuloksia on mahtava esitellä.
Mutta on oltava myös rehellinen itselleen ja muille.
Osaan myös epäonnistua.
Älkää laittako tummanpunaista punapuulankaa krapin jälkiliemeen. Sillä saa ruskeaa.
Pinkki ei muutu kauniiksi kun sen kastaa morsinkoon.
Sininen ei taitu tippaakaan lilaan, jos sen jälkikylvettää krapissa.
Aviomies-parka. Hän saa talven aikana maan rumimmat neulakinnassukat. Tai parit.

I like showing the good results like everybody else. But I need to be honest. I can also fail.
Do not put youd dark red yarn to a madder. You get brown.
Pink does not become purple in woad.
Blue does not become purple on madder.
Poor husband. He is going to have to ugliest nalbinded socks ever. Or more.

Nolot lankani, entiset kirkkaat ja puhtaan väriset.
My yarns of shame. Ex-beautiful coloured.

Hapanimelää sinipuuta

Värjäsimme keväällä sinipuulla pienen annoksen ja saimmekin ihan kaunista hieman harmaaseen taittuvaa violettia ja lilaa. Koska sinipuu on herkkä happamuuden vaihteluille, päätimme, että seuraavan kerran kun isommin värjäilemme, kokeillaan hapanta ja emästä lientä. Viime viikonloppuna puolen tusinaa innostunutta värjäriä kokoontui pihaamme ja monen muun värin ohessa teimme sinipuutestausta. Happamen ja emäksen lisäksi kokeilimme rautapuretusta mustan toivossa. Kaikki langat oli esipuretettu alunalla ja viinikivellä.

Vaikka jo edellisellä kerralla huomattiin, että pieni määrä sinipuuta riittää pitkälle, päätimme roiskaista pataan kaiken käytettävissä olevan väriaineen, 100 grammaa sinipuulastuja ja 15 grammaa sinipuusta tehtyä väritiivistettä. Öyheet olivat liossa yön yli (tiiviste sitä ei olisi kaivannut) ja aamulla keittelin lientä nostaen lämmön noin kolme kertaa 70 asteeseen ja antaen välillä hieman jäähtyä.

Otin liemestä n. 2-2,5 litraa pieneen kattilaan ja pistin siihen 50 g villaa ja 50 g silkkiä. Langat ehtivät liota liemessä noin varttitunnin, ennen kuin muistin pistää levyn päälle. Yritin pitää sekä tämän että muutkin liemet korkeintaan 70 asteessa, mutta pienen kattilan lämpötila nousi niin nopeasti, että se käväisi 75 asteessa pari kertaa. Lientä keiteltiin ensin noin puoli tuntia, lisättiin rautavitrilliä 3 prosenttia lankojen kuivapainosta ja keiteltiin vielä vartti. Tuloksena oli hyvin tumma violetti. Silkkilangasta tuli yllättäen tummempi kuin villalangasta. Ennen huuhtelua ajattelin, että siitä tulisi mustaa, mutta väri vaaleni aavistuksen. Syynä saattaa olla, että se oli kermanvaaleaa lähdössä, kun villa taas oli valkoista. Voi myös olla, että mustaa olisi saatu pitemmällä rautapuretuksella ja ehkä jättämällä alunapuretus pois. Myöhemmin pistin silkkilangan vielä punaiseen krappivoittoiseen liemeen kunnon mustan toivossa, mutta valitettavasti osa sinipuusta liukeni liemeen ja tuloksena oli epätasaista tumman suklaan ruskeaa. Suunnitelmissa on dipata se indigoon tai morsinkoon seuraavan kerran kun jompaakumpaa on tarjolla.

Seuraavaksi otettiin lopusta sinipuuliemestä puolet, noin kolme litraa ja puolet siinä olevista sinipuulastuista. Liemeen lisättiin vettä, niin että 10-litrainen kattila täyttyi sopivasti. Liemeen lisättiin reilusti etikkaa, niin että pH oli neljän kieppeillä. Liemessä keiteltiin 150 g villalankaa noin 45 minuuttia ja annettiin lankojen jäähtyä liemessä. Tuloksena oli hyvin tummaa violettia, lähes yhtä tummaa kuin rautapuretetusta padasta. Huuhtelin langat huolellisesti yrittäen säilyttää happamuuden etikkaa joka huuhteluveteen lisäämällä. Liemellä saatiin värjättyä vielä kaksi jälkiväripadallista lankoja ja yksi kangasta. Ensimmäisestä jälkiväristä tuli lähes yhtä tummaa lankaa kuin alkuperäisestä keitosta. Toisen jälkivärin kankaastakin tuli vielä kauniin kanervanpunaista, vaikka liemi oli jälkivärjäysten aikaan jo kutakuinkin neutraalia ja huuhtelu tehtiin neutraalilla vedellä.

Kolmas liemi tehtiin emäksiseksi soodakiteillä, pH oli noin 10. Sitä keiteltiin taas 65–70 asteessa 45 minuuttia ja annettiin lankojen, 150 g villaa, jäähtyä liemessään. Huuhtelu tehtiin neutraalilla vedellä, koska soodan liottaminen joka huuhteluveteen tuntui aika työläältä. Väri pysyi kuitenkin alkuperäisenä musteensinisenä. Ensimmäisen jälkivärjäyksen aikaan liemen pH oli n 7-8, liki neutraali siis, mutta silti liemestä keitetyt pari jälkiväriä olivat selvästi sinisempiä kuin happaman liemen jälkivärit. Väriä liemessä oli tämän jälkeenkin, mutta se kaadettiin johonkin muuhun liemeen, jota halusimme sävyttää.

Synopsis: We dyed with logwood and tried if we could get different shades out of it using acid and alkaline. Acid gave more purple shades and alkaline ink blue. We also made test with iron and result was very dark purple.

Tässä ensimmäisten värjäyspatojen langat ryhmäkuvassa, vasemmalta emäksisessä liemessä keitetty, rautapuretettu ja happamassa liemessä värjätty. From the left: alkaline, iron and acid.

Kuvassa lisää violetteja sävyjä muitten viikonlopun lankojen kanssa. More shades of logwood with another yarns dyed at last weekend.

 Oho, kuva on vähän kallellaan... Oops, the pic...