Siinä ne nyt ovat. Minun sienilankani.Olen himoinnut itse värjättyä punaista jo pitkään. Olen myös hinkunut päästä värjäämään verihelttaseitikeillä tai ja veriseitikeillä.
Tänä syksynä kumpikin asia tuli todeksi.
Kävimme Rikun ja Ilonan kanssa pienellä metsäretkellä pari viikkoa sitten: Riku etsi taulakääpää, me Ilonan ja koirien kanssa huvittelimme luonnossa samoilemalla. Asumme siis keskellä kaupunkia, joten metsäsaarekkeemme on säälittävän pieni. Siis naurettava läntti liikenteen ja asutuksen keskellä.
Riku löysi taulakääpää ja me ihan vahingossa verihelttaseitikkejä. Otimme talteen, ja kyselin gurultani Tertulta vinkkejä. Terttu yllytti kokeilemaan kylmävärjäystä: esipuretettu lanka laitetaan liemeen, jossa on juuri ja juuri kiehumispisteeseen lämmitettyjä sieniä. Näin siksi, että sienen proteiinit kypsyvät eikä kuukaudenkin kestävän prosessin aikana seitikki muutu limaksi.
Ja hyvä puoli tässä olisi se, että sieniä voisi lisäillä sitä mukaa kun löytyy.
No. Minä kuivasin ensimmäiset seitikkini. Sitten Ilona löysi lisää, ja kuivasi. Huomatkaa; jalat ja lakit erikseen! Jaloissa on keltaista väriä, lakissa punaista, joten punaisen hinkuja värjää vain lakeilla.
Ja sieniä löytyi lisää, ihan vahingossa. Nyt minulla oli - kiitos Ilona - vajaa kilo tuoreita lakkeja, noin 100 grammaa veriseitikkiä (oi, sitä haluan lisää) ja muutama kuivattu lakki.
Terttu oli vinkannut, että mädättäminen tekee hyvää verihelttaseitikille; ne ovat punaisimmillaan luonnossakin juuri ensimmäisten yöpakkasten aikaan. Siispä jätin kuulkaa huoneenlämpöön pariksi päiväksi ne jo muutaman päivän ikäiset Ilonan tuomiset. Laitoin kuivatut likomaan..keittiöön.
Parin päivän kuluttua ödööri talossa oli kauhea. Kuivattujen sienten liotusveden pinnassa velloi pinkki limainen vaahto. Vielä päiväksi eteiseen muka viileään... ei hitto!
- Esipuretin alunalla ja viinikivellä 200 g villaa (virtain villan suomenpökkimää, seiskaveikka yök yök yök ei pataani pääse ei). Alunaa oli noin 25 g, viinikiveä 10 g tähän määrään.
- Laitoin punaiset haisevat lakit pataan, keitin toista tuntia oikein kovin.
- Siivilöin sienet pois, mutta otin talteen.
- Laitoin 100 g lankaa väriin. Annoin olla reilun tunnin. Tulin hyvin, hyvin iloiseksi! Padasta nousi tummaa punaista. Huh, onneksi en ahnehtinut sitä toista vyyhteä samaan liemeen.
- Laitoin toisen vyyhden perään, annoin hautua 80-90 asteessa miedolla tulella tunnin ja sammutin virrat. Jätin yöksi liemeen. Aamulla... tiilenpunainen!
- Tein sellaisen huomion, että jälkiliemestä lähti huomattavasti enemmän väriä huuhtelussa kuin ensimmäisestä värjäysestä.
Lisää temppuja:
olikin liottanut sekä tuoreet että kuivatut sienten jalat reilun vuorokauden ajan. Niistä irtosi heti voimakkaan keltainen väri liemeen.
Lisäsin ne jälkiliemeen sekä kertaallen keitetyt lakit. Kiehuttelin reilun tunnin. Jäähdytin lankaa työpäivän verran (jep, arkena väripata lämpiää kello 7...) siivilöin, ja lisäsin sitten edelleen lämpimään liemeen 15 g alunaa ja 5 g viinikiveä... olin laiska, en jaksanut esipurettaa - ja 100 g valkoista villalankaa.
Keittelin hiljalleen tunnin verran, sammutin tulet (tässä vaiheessa kello oli noin kuusi illalla) ja tein sisällä käsitöitä.
Viiden tunnin kuluttua, siis kello 23 hain langan sisään, huuhtelin ja totesin värjänneeni erittäin kauniin oranssin.
Nyt... pakkomielle ajaisi metsään. Ei sitä veriseitikkiä kellään sattuisi olemaan?
Näin mahtava näky padassa!!
Ja valmis näyttää tältä. Melkoinen ero.
